Pirkko Lindberg: SOS Tuvalu – hätähuuto paratiisista. Schildts 2005.
(Olen kirjoittanut tekstin alunperin syksyllä 2005. Sain kirjan arvostelukappaleena Nuorten luonto -lehteen kirjoittamista varten. En ole ihan varma, että onko tämä teksti se siellä julkaistu versio, mutta ainakin tämä on ollut tällaisenaan esillä silloisilla kirja-aiheisilla kotisivuillani.)
SOS Tuvalu on Pirkko Lindbergin matkakertomus Tyyneltämereltä. Hän kertoo kirjassa muutaman kuukauden kestäneestä vierailustaan Tuvalussa ja muutamissa muissa saarivaltioissa. Matkat sinne kulkivat laivalla ekologisista syistä, vaikka lentokoneella olisi päässyt perille nopeammin. Välillä aiheutuu ongelmia saarten välillä matkustamiseen, kun laiva lähtee sitten kuin lähtee eikä silloin kuin alun perin piti.
Kirjassa kerrotaan pääasiassa paikallisten ihmisten normaalielämästä. Ulkomaalainen herättää siellä mielenkiintoa, koska massaturismi ei ole vielä valloittanut saaria. Pakolaisia on sinnekin asti kuitenkin tullut. Saaret ovat hyvin pieniä ja matalia. Siellä on ollut tsunameita ja saaret ovat muutenkin vaarassa upota kokonaan ilmastonmuutoksen aiheuttaman veden nousemisen takia. Veden lämpeneminen puolestaan tuhoaa korallimuodostelmia. Paikalliset asukkaat ovat huomanneet selviä merkkejä ilmastonmuutoksesta.
Vaikka Tuvalussa on ongelmana mm. liikalihavuutta, ihmiset eivät halua silti vaihtaa saastuttavia kulkupelejään kävelyyn, joka vaikuttaisi positiivisesti sekä heidän itsensä että saarten tulevaisuuteen. Samaten siellä on nyt jo hyvin paljon ihmisiä saarten kokoon nähden. Mutta mihinkäs sitä kotoaan muuttaisi – varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät halua Tuvalusta pois. Nuoret puolestaan voisivat mielellään lähteä ulkomaille käymään, mahdollisesti jopa Australiaan asti.
Kirja oli mukava lukukokemus. Oli kiva tutustua elämänmenoon toisella puolella maailmaa ja siinä sivussa selvisi niitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Erityisesti pidin siitä, että kirjassa oli paikoitellen myös värillisiä valokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti