Anne Frank sai aikaan omalla kohdallani kipinän, joka johti myöhemmin pinoon luettuja juutalaisaiheisia kirjoja. Välillä pitää kuitenkin palata alkulähteille, tällä kertaa sekä elokuvan että kirjan muodossa. Mulla oli joku logiikka, että miksi mun piti saada julkaista nämä samassa postauksessa, mutta unohdin sen jo. Leffan katsomisesta on jo muutama viikko ja sain kirjan loppuun vasta tänään.
Anne Frankin viimeiset päivät
(
The Attic: The hiding of Anne Frank)
Pääosissa: esim. Mary Steenburgen, Paul Scofield, Lisa Jacobs
Valmistumisvuosi: 1988
Tyylilaji: Draama
Televisioelokuva
Anne Frankin viimeiset päivät pohjautuu Miep Giesin kirjaan
Anne Frank, suojattini. Frankin perheen tarina on kaikille varmaan edes suurin piirtein tuttu. Päähenkilöinä on joukko Saksasta kotoisin olevia Amsterdamissa asuvia juutalaisia, jotka joutuvat natsien takia piiloutumaan ja saavat apua tavallisilta hollantilaisilta. Mukana on siis myös tunnetun päiväkirjansa kirjoittanut Anne-tyttö, jonka mukaan elokuvakin on sitten nimetty.
Tämä suomenkielinen nimi ei kuitenkaan vastaa elokuvan sisältöä. Anne Frankin ja muiden viimeisistä päivistä ei oikeastaan kerrota ollenkaan, todetaan vaan lopussa, että kuinkas sitten kävikään. Elokuvan aikajännekin on vuosia, ei edes viikkoja. Keskitysleireillä ei vierailla käytännössä ollenkaan muuten kuin puheiden tasolla.
Elokuva ei omalla kohdalla tuntunut erityisen vaikuttavalta. Se johtuu varmaan siitä, että tarina on niin tuttu jo ennestään. Luin varsinaisen päiväkirjan jo ala-asteella ensimmäisen kerran ja sen jälkeen olen palannut siihen säännöllisesti sekä lukenut paljon muutakin juutalaisiin ja holokaustiin liittyvää kirjallisuutta. Roolisuoritukset ja elokuva toteutus eivät muutenkaan tuntuneet erityisen onnistuneilta.
Anne Frank: Berättelser från gårdshuset. Rabén&Sjögren 2005. (suom.
Salaisen siiven tarinoita)
Salaisen siiven tarinoita sisältää Anne Frankin kirjoittamia kertomuksia. Osan aihe on oikeasta elämästä: tekstit käsittelevät elämää piilopaikassa ja joku myös aikaaa ennen sitä. Niistä teksteistä osa on julkaistu myös itse päiväkirjassa. Suurin osa tämän kirjan teksteistä on kuitenkin fiktiivisiä lyhyehköjä novelleja. Tyyliltään ne on lapsenomaisia ja usein muutenkin oman aikansa tai kirjoittajan iän mukaisia. Sitä olisin toivonut, että kirjassa olisi jaoteltu erikseen oikeasta elämästä olevat ja sitten ne muut jutut, nyt ne taisi olla kirjoitusjärjestyksessä.
Jossain nettikeskusteluissa muuten pidettiin epäilyttävänä päiväkirjan ja tarinoiden lukemisesta ala-asteella. Itse olin ehkä 11, kun luin ne ensimmäisen kerran. En tunne traumatisoituneeni yhtään näistä kirjoista, vaikka olinkin keski-herkkä lapsi ja näissä ei kuitenkaan edes käsitellä mitään keskitysleirijuttuja. Ennemminkin juuri tämä kirja on hyvä lapsille pehmeänä laskuna ennen päiväkirjaa luettavaksi (vaikkei kunnolla asiaan tässä kirjassa vielä päästäkään). Ainakin tämän ruotsinkielisen painoksen lopussa oli lyhyt selostus, että kuka Anne Frank oikein oli. Toisaalta tämä on sitten hyvä lisälukeminen siinä vaiheessa, jos päiväkirja on jo luettu ja kiinnostaa lukea lisää.
Ajatusleikkinä se on muuten aika kiinnostavaa, että miten olisi käynyt, jos Anne olisi selvinnyt sieltä keskitysleiriltä tai jos piilopaikka ei olisi paljastunut. Luulen, ettei tekstejä olisi julkaistu ainakaan yhtä pian, mutta se on sitten toinen juttu, että olisiko hänestä tullut oikea kirjailija.
Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Alankomaat
(Filmen Anne Franks sista dagar baserar sig till boken Anne Frank - så jag minns henne av Miep Gies. Boken är bra, men film var dålig. Berättelser från gårdshuset innehåller Anne Franks sagor och några berättelser om sitt liv. Den passar ganska bra också för barn, som kan till och med läsa den före dagboken.)
