Århundradets kärlekssaga eli Vuosisadan rakkaustarina on Märta Tikkasen runokirja, joka on siis jossain määrin omaelämänkerrallinen teos. Se on kirjoitettu runomuodossa ja teemoina ovat esimerkiksi alkoholismi, parisuhde ja rakkaus. Lukemassani painoksessa on mukana Henrik Tikkasen piirroksia.
Jos olisin lukenut muita Tikkas(t)en kirjoja, olisin saattanut saada tästä ehkä jotain irti eri tavalla. Ei mulla ole vieläkään mitään käsitystä heidän elämästään, mutta en olisi tätä osannut omaelämänkerralliseksikaan sanoa ilman muiden blogiarvioiden lukemista. Blogi- ja nettitekstit vaikuttivat muutenkin lukemiseeni: tarina ja teema tulivat esille paremmin, kun muut olivat niitä analysoineet ja luin tätä ennemmin runomuotoisena romaanina kuin runokirjana.
Tietynlainen jatkuvajuonisuus ja romaanimaisuus sai unohtamaan sen runojen ymmärtämisen ja tulkinnan, jonka jälkeen teksti tuntui helpommin lähestyttävältä (kielestä huolimatta). Toisaalta tekstissä ei myöskään ollut mitään outoja kielikuvia tai taiteellisuutta, vaan se muistutti ennemmin epänormaalisti rivitettyä proosaa. Lukeminen sujuikin paremmin kuin mitä aluksi oletin. En kuitenkaan saanut mitään suurempaa ahaa-elämystä lukiessani, että olisin tavoittanut tästä sen perimmäisen idean tai ihastunut tyyliin kokonaan.
En siis tämän perusteella ymmärrä, että mitä hienoa ihmiset tässä kirjassa ja Märta Tikkasen muissa teksteissä näkee. Luultavasti yritän joskus myöhemmin uudestaan, mutta en ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Nyt tosin jäi vähäsen mietityttämään, että olisinko tästä lukuviikonlopusta tullut toisenlainen kokemus, jos olisin lukenut jonkun toisen kirjan tai lukenut samalla kertaa useamman maratonina.
Blogiarvioita: Täällä toisen tähden alla, Luettua, Luetut lukemattomat, Kirjava kammari, Kirjavinkit
Lukuhaasteet:
Kuusi kovaa kotimaista
Underbara finlandssvenskor vid papper - Finlandssvenska damer
EDIT 5.7.2012: Jag kom inte ihåg skriva litet på svenska också. Den här var den första boken av Märta Tikkanen som jag läste. Det var okej, men inte så hemskt bra som jag hade trott. Boken är officiellt diktbok, men är på riktigt en roman av författarens eget liv i diktform. Många finska bokbloggaren tycker jättemycket om Märta och Henrik Tikkanen, men den här boken verkade inte så härlig som de säger.
Joo, kuten totesin omassa blogissani, niin ainakin minun kirjassani tätä kutsuttiin runoelmaksi runouden sijasta, se on kai sitten hyvä termi kuvaamaan runomaista proosaa.
VastaaPoistaMinusta kirja on kyllä hieno ja todenperäisyys tekee siitä kahta hurjemman! Jos haluat lukea erilaista Tikkasta ja lukea tämän saman faktoina, kokeile teosta Kaksi.
Lukemassani versiossa taidettiin puhua runoista, mutta runoelma on varmaan lähempänä totuutta. Kiitos lukuvinkistä - testaan sitä, jos vielä innostun Tikkasista.
Poista