Katri Helena: Valon maa (2011)
En ole levymuodossa kuunnellut Katri Helenaa pitkään aikaan enkä ole radiotakaan pahemmin kuunnellut, niin en ollut tainnut tietoisesti kuulla mitään näistä kappaleista aikaisemmin.
Kokonaisuutena levy oli aika pettymys, kun aikaisemman tuotannon perusteella Katri Helenalta on lupa odottaa enemmän. Yleisvaikutelma oli, että kappaleet ovat todella samanlaisia eivätkä tunnu erottuvan toisistaan kunnolla, kun aikaisemmassa tuotannossa tuntuu olevan enempi vaihtelua. Sanoitukset olivat pääosin aika mitäänsanomattomia. Sävellykseltään ne olivat melodisia ja kevyitä. Ainoa tarttuvampi kappale oli vanhan letkiksen tyylinen Tyttö vie poikaa, josta sitten tuli suosikkini levyllä olleista.
Kappaleiden keskinäinen tasalaatuisuus ei ole yleensä automaattisesti huono tai hyvä asia, mutta tällä levyllä laatu oli kuitenkin vain yleistä keskitasoa (mikä on esiintyjä huomioon ottaen jo aika pohjanoteeraus). Tämä tuntui samantyyppiseltä kuin mitä on ne kaikki kymmenet tangokuningattaret ja muut vastaavat laulavat naiset, joten levyn sisältö vähän hukkuu massaan.
Ei tämä kuitenkaan hirveän kaukana ole normaalista Katri Helena -tyylistä. Sen verran vaan, etten ollut kauhean tyytyväinen lopputulokseen. Pääosin tykkään itse kuitenkin siitä vanhemmasta tuotannosta, kun olen kuunnellut tällä vuosituhannella tehtyä musiikkia vähempi. Katri Helenan ääni on kuitenkin kaunis ja ihan omanlaisensa ja sitä kuuntelee mielellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti