Elokuva: The Queen

The Queen
Kotimaa: Britannia
Valmistumisvuosi: 2006
Pääosissa: Helen Mirren, Michael Sheen

Elokuva kertoo ajasta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Kuningatar Elisabet ei oikein osaa suhtautua asiaan, kun taas vasta pääministerinä aloittanut Tony Blair onnistuu ymmärtämään kansaa vähän paremmin.

Olen nähnyt tämän aikaisemminkin, tykkäsin silloin ja nyt edelleen tuntuu kohtuuhyvältä elokuvalta. On noi kuninkaalliset sen verran kiinnostavia, että myös leffat aiheesta kelpaavat mulle kirjojen lisäksi. Helen Mirren on näköjään saanut myös Oscar-palkinnon roolisuorituksestaan kuningattarena.

Totally British -lukuhaasteen bonukseksi kolmas brittiläinen elokuva.

Robert Galbraith: Käen kutsu

Robert Galbraith: Käen kutsu. Otava 2013.
(Kääntäjä: Ilkka Rekiaro)

Sain viimeinkin luettua toisen J. K. Rowlingin lukematta olleista aikuisten kirjoista: Käen kutsu -dekkarin. En nyt ehdi kirjoittaa enempää, kunhan vaan kuittaan tykänneeni kirjasta. Jatko-osakin tulee varmasti luettua.

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Thrillers

J. K. Rowling: Den tomma stolen (Paikka vapaana)

Nyt se on luettu! J. K. Rowlingin aikuistenkirja Paikka vapaana ilmestyi kaksi vuotta sitten. Ostin kirjan englanninkielisenä ulkomailta, kun pelkäsin käännöksen olevan hätäisesti tehtyä laatua. Sitten kirja eksyi hyllyyni sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Nyt luin siis ruotsinkielisen version Den tomma stolen. Normaalisti olisin lukenut kirjan heti sen ilmestymisen jälkeen, mutta jossain määrin se pelotti, ettei tästä tulekaan Pottereiden kaltaista lukuelämystä. Ei tätä tosiaankaan voi verrata Pottereihin millään mittarilla. En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja enkä olisi tähänkään tarttunut, jos kirjailija olisi ollut joku muu. Mutta yllätyksekseni kuitenkin tykkäsin kirjasta, se olikin sitten yllättävän kiinnostavaa seurata pikkukaupungin elämää. Nyt sitten vaan jänskätän, että onko Rowlingin salanimellä kirjoitetut dekkarit laadultaan minkälaisia.

Ihminen sodassa -haasteen kooste

Osallistuin Suketuksen Ihminen sodassa -haasteeseen. Ainoana tavoitteenani oli lukea Täällä Pohjantähden alla ja se tuli täytettyä.

Luin nämä kirjat:
Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat - Fänrik Ståls sägner
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 3
Laila Hietamies: Siellä jossakin
Antti Tuuri: Rata
Leon Leyson: Poika joka pelastui

Kuudella kirjalla pääsin näköjään kersantiksi.

Ulkomaisista tyttökirjoista

Sara kyseli aikaisemmin tänä vuonna ulkomaisista tyttökirjoista ja tässä on oma tekstini aiheesta.

Luin aikanaan Neiti Etsiviä, koska kaikki muutkin luki. En lukenut koko sarjaa, koska en jäänyt koukkuun, kun pidin kuitenkin enemmän klassisista tyttökirjoista. Pikku naisia, Salainen puutarha, Vihervaaran Annat ja kaikki vastaavat tuli luettua jo lapsena.

Yksi suosikeistani ala-asteiässä oli Jean Websterin St. Ursula -koulun tytöt, jota kaverini suositteli. Pidän sisäoppilaitoksesta ja kouluympäristösyä muutenkin tapahtumaympäristönä. Kirjassa oli paljon hyviä erilaisia tyttöhahmoja. F. H. Burnettin Pikku prinsessa on toinen suosikkini. Se on koskettava tarina, joka tapahtuu kiinnostavasti koulussa sekin ja myös se sisältää useamman hyvän henkilöhahmon.

Äitini suositteli Gulla-sarjan lukemista joskus ala-asteella ollessani ja luinkin sitten koko sarjan, kun tarina vei mukanaan. Tykkäsin historiasta koulussa, joten se saattoi olla yksi syy pitämiseen. Gulla on omaan makuuni sopiva tyttökirjan päähahmoksi: kiltti, kunnollinen, vahva ja selviytyjä. Tarina on surullinen, mutta onneksi tilanne paranee, ettei se ole liian surullinen. Olen lukenut sarjaa uudestaan aikuisenakin ja pidän siitä edelleen.

Astrid Lindgrenin Kati-sarjan luin teini-iässä ensimmäisen kerran, kun olin ollut kova Lindgren-fani jo pienestä pitäen. Petyin sarjaan tosi paljon. Kati oli henkilönä jotenkin tosi ärsyttävä eikä kirjoissa ollut samaa henkeä kuin Lindgrenin muissa kirjoissa tai toisissa saman ajan tytökirjoissa. Olen kyllä hankkinut sarjan omaan hyllyyni, mutten ole uskaltanut lukea niitä uudestaan vielä.

Hei taas!

Tuli sellainen olo, että voisin kirjoittaa vähän jotain tännekin. Ja huh, selvisin hengissä kirjamessuilta! Olin siellä kaikkina neljänä päivänä tuntikaupalla, kun sain blogipassin Messukeskukselta. Oli kiva tavata uusia ja vanhoja bloggaajia vaihteeksi kunnolla ja kirjojakin tarttui mukaan vaikka mitä.

Mä en varmaan vieläkään aloita täällä normaalia bloggaustahtia, kun ei tunnu siltä - jotain tänne on tulossa silti joskus, mutten ole itsekään kärryillä tulevaisuudesta. :D Sockerslott on tosiaan se paikka, mitä olen tässä aktiivisimmin päivittänyt. Ruotsia osaamattomia varten siellä on aina lyhyt tiivistelmä myös suomeksi ja tarvittaessa voin suomenkielistä osuutta lisätä, jos vaan tiedän jonkun niistä olevan kiinnostunut (suomenkielinen kommentointi myös sallittua!).

(Edelleen myös puutarha-aiheista ja matkailusta kiinnostuneet ohjaan muuhun suuntaan omiin blogeihini)

Tauko!

Mä olen miettinyt ensin tämän tekstin kirjoittamista tosi pitkään ja julkaisuakin se on odottanut jo jonkin aikaa. Se on ehkä näkynyt sinne toiselle puolellekin, ettei mulla ole ollut tähän bloggaamiseen intoa enää pitkään aikaan. Kirjoitustahdin harventaminen ei ole auttanut löytämään inspiraatiota.

Mä en ole vieläkään oppinut kirjoittamaan analyyttisesti lukemisistani tai teatterikäynneistäni tässä neljän vuoden aikana, vaikka se oli tarkoitus. En jaksa olla niin kulturelli kuin kulttuuriblogin pitäminen edellyttäisi. Aiheen rajausta en ole halunnut tehdä, koska tämä on alusta asti ollut selvä kulttuuriblogi eikä mikään muu.

Tänne ei ole siis tulossa lähitulevaisuudessa mitään uutta. Blogi ei lähde poistoon ainakaan vielä, koska en just nyt halua tuhota kaikkea mitä täällä on. Lisäksi on olemassa riski, että saatan vielä joskus innostua kirjoittamaan tänne jotain, mutta tällä hetkellä se ei näytä olevan kovin todennäköistä.

Toistaiseksi tilanne on se, että kirjoittelen wordpressin puolella kahdessa eri osoitteessa. Sockerslott on kirjablogi, jonne kirjoitan ruotsiksi viihdekirjoista. Kantsten / Reunakivi taas on puutarhaiheinen blogi kahdella eri kielellä ja sinne yritän kirjoittaa vähän laadukkaampia tekstejä (saa nyt nähdä onnistunko siinä). Twitterinkin kautta saa seurailla, jos joku siitä sattuu pitämään enemmän.