Kirja-arvio: Tinatähti ja Anselmin aarre

Mä en ole näitä vanhoja lasten- ja nuortenkirjoja blogissa ennen arvioinut, kun en ole toisaalta halunnut analysoida niitä ja toisaalta olettanut, ettei ne kiinnosta ketään. Viime aikoina on kuitenkin näyttänyt siltä, että ne kiinnostaa ihmisiä toisissa blogeissa, niin joku arviointi saattaa tännekin eksyä. Tosin nämä on olleet omasta lukuvalikoimastani poissa kuukausikaupalla, mutta se vahinko on helposti korjattu.

Uolevi Nojonen: Tinatähti ja Anselmin aarre. WSOY 1974.

Nuorten toivekirjasto on jo kauan ollut mun suosikkini kirjasarjoista, vaikken olekaan kaikkia lukenut ikinä läpi. Tämä lukemani kirja on sarjan osa numero 216 ja on päätynyt luettavakseni bookcrossingin kautta. Uolevi Nojonen oli kyllä tuttu nimi ennestään, mutta tämä oli jäänyt aikaisemmin lukematta.

Kirja kertoo Rainerista, joka on luokan pienin kooltaan ja usein myös huomaamattomin. Hän haluaisi olla kunnon kaveri muitten poikien kanssa. Seriffin varusteet auttavat hetkeksi. Sitten hän kuulee isältään Anselmi-noidan kadonneesta aarteesta, jota koko koulun porukka lähtee etsimään.

Tämä on tyyliltään selkeästi sitä samaa, mitä monet muutkin sarjan poikakirjoista on: poikien arkielämää, johon on yhdistetty vähän seikkailua ja vakavampia mietteitä. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä lukukokemus ja tämä oli lisäksi vielä sopivan ohut kirja. Toisaalta kirja tuntui loppuvan vähän kesken ja olisin halunnut tietää, mitä sitten kävi aarteen suhteen.

Linkki kirjan bookcrossing-journaliin
Lasten linnoitus: Salaseura X