Lena Einhorn: Ninas resa. Pan 2006. (suom. Ninan matka)
Mulla oli joskus isompikin kiinnostus toiseen maailmansotaan ja erityisesti juutalaisten kohtaloon niinä aikoina. En ole ihan varma, että luinko tätä nimenomaista kirjaa koskaan sen pahemman vaiheen aikana. Kun kirja osui vastaan äänikirjana, otin sen kirjastosta mukaani.
Kirjassa ruotsalainen Lena Einhorn kertoo äitinsä Ninan elämästä nuorena tyttönä Varsovan ghetossa sota-aikana. Perhe on onnekas: he eivät joudu keskitysleirille ja saavat tehdä töitä tehtaassa. He myös onnistuvat pääsemään ghetosta pois ennen sen lopullista tyhjentämään ja piilottelemaan alueen ulkopuolella.
Erilaisia juutalaistarinoita on paljon eikä mikään niistä ole erityisen onnellinen. Tämä ei poikkea niistä muista oikein mitenkään. Aikoinaan tuli tosiaan luettua liiankin kanssa aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta eikä sitten enää oikein mikään kirja herätä pahemmin tunteita. Tämän kirjan alkupuolella päällimmäisenä tunteena oli tylsistyminen ja meinasinkin jättää kuuntelun kesken. Tietyn vaiheen jälkeen tapahtumat muuttuivat kiinnostavammiksi ja tempaisivat mukaansa.
Tällaisten elämänkertojen arviointi on kuitenkin vähän hankalaa. En mä ainakaan pysty sanomaan, että kenen elämä on oikeasti kirjan arvoinen ja kenellä taas niin kiinnostava, että mä jaksan säilyttää kiinnostukseen loppuun asti. Elämänkertojen konseptikin on tosin vähän nillä rajoilla, että onko se pelkkää tirkistelyä ja missä vaiheessa se muuttuukin historian säilyttämiseksi.
Kirja sai August-palkinnon tietokirjakategoriassa vuonna 2005 ja tästä on tehty myös elokuva.
Lukuhaasteet:
Ikkunat auki eurooppaan - Puola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti