Vilja-Tuulia Huotarinen: Iloisen lehmän runot. WSOY 2009. Mulla on se käsitys, että Vilja-Tuulia Huotarinen olisi Suomessa nykyisin kärkikaartia runoilijoiden joukossa, ainakin silloin jos rajataan valikoimaa naisiin tai nuoriin kirjoittajiin. Tämän kirjan perusteella en kyllä ymmärrä, että millä edellytyksillä. Olen kyllä selannut paria muutakin hänen runokirjaansa eikä nekään parantaneet käsitystä.
Tämän kirjan runojen teemat liikkuvat lähinnä iloisuudessa ja lehmissä, joihin molempiin jo kirjan nimikin viittaa. Jos tätä pitäisi kuvailla vaan yhdellä sanalla, niin sanoisin, että kirja oli outo. Lukiessa tuli sellainen olo, että olen tyhmä tai sivistymätön, kun en ymmärrä runoja enkä osaa pitää niitä mitenkään hyvinä. Huh, ei kyllä tee mieli lukea nykyrunoutta taas vähään aikaan.
Myös ainakin Sonja ja Valkoinen kirahvi on lukeneet tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti