maanantai 3. tammikuuta 2011

Teatteriarvio: Eila, Rampe ja palvattu onni


(taustalla olevat kuvat Kaupunginteatterin lehdestä ja copyrightit on edelleen siellä)

Vuoden 2010 viimeisenä päivänä olin pitkästä aikaa teatterissa. Kävin katsomassa Helsingin kaupunginteatterin näytelmän Eila, Rampe ja palvattu onni. Eila ja Rampe on elämäänsä tyytyväinen pariskunta. Heidän tyttärensä Likan tapaama mies, Pirkka, tekee tutkimusta onnellisuudesta. Näytelmän aikana analysoidaan onnellisuutta ja kierretään myös vähän Suomea. Tyylilajiltaan näytelmä on ehkä lähinnä komedia, jossa on paljon sellaista tahattoman oloista huumoria. Mua siis nauratti siellä aika paljon, mutta niin kyllä nauratti muitakin. Muut katsojat ei kuitenkaan tuntuneet tajuavan sen kohdan hienoutta, kun Rampe huutaa Sibelius-monumentin putkeen "Lapponia, tämä on Lapponia!".

Näytelmä perustuu Sinikka Nopolan kirjoittamiin kirjoihin, joihin suosittelen myös tutustumaan. Näytelmä poikkesi niistä hieman: siihen oli yhdistelty palasia parista eri kirjasta ja tehty kirjoissa olevista irrallisista pakinoista yhtenäisempi tarina. Näytelmän juoni oli kohtuullisen onnistunut, vaikka kirjoja lukematon ihminen saattaa ehkä tipahtaa kärryiltä jossain vaiheessa. Tiukempaa kirjojen linjassa ja järjestyksessä pysymistä unohdin kaivata. Se tässä muuten oli puutteena, että näyttelijät eivät puhuneet oikein tamperelaisittain, vaikka se olisi oikeasti aika oleellista. Niin ja se Eila olisi saanut olla ehkä vähän tätimäisempi olemukseltaan.

Lavastus oli suhteellisen yksinkertainen, kun tarina perustuu pääosin dialogiin. Valaistus ja äänitehosteet olivat onnistuneita. Musiikki, tai siis lähinnä laulut olivat vaihtelevan tasoisia: osa oli hyviä, mutta osa taas oli aika turhia. En ihan ymmärrä, että miksi oli ollut pakko yrittää vääntää näytelmästä musikaalin tapaista. Kokonaisuus oli siis joka tapauksessa toimiva ja näytelmä suosittelemisen arvoinen.

Tässä vielä loppuun kaksi linkkiä aiheeseen liittyen:
Kaupunginteatterin esittely näytelmästä
Sinikka Nopola wikipediassa

(epäoleellinen huomautus: se Rampen näyttelijä oli aikoinaan Tankki täyteen -telkkarisarjassa Juhanan roolissa ja on itse asiassa tavallaan aika söötti vielä näin vanhanakin)

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea arvio tästä! Muakin kiinnostaisi mennä katsomaan tätä teatteriin, mutta haaveeksi jää, kun en asu pääkaupunkiseudulla. Eila ja Rampe -kirjat on hyviä, olen tainnut lukea nitä kaksi ja yksi odottelee hyllyssä lukuvuoroaan. Tarinat ovat hauskoja, mutta niissä on mukana myös vakavampaa asiaa.

    VastaaPoista
  2. Ne on kirjoinakin tosi oivaltavia! :) Myös Tampereen työväen teatterissa menee Eila ja Rampe -näytelmä, joka on eri kuin tämä Helsingissä menevä.

    VastaaPoista