Luin lapsena usein 1970- ja 1980-luvuilla julkaistuja Smurffi-sarjakuvia ja pidin niistä paljon. Innostuin niistä uudelleen nyt parin viime vuoden aikana ilmestyneiden kirjojen myötä. Se on tosi hienoa, että vanhoista sarjakuvista otetaan uusintapainoksia, jolloin niistä saavat iloa vanhat fanit ja samalla siirretään kulttuuriperintöä nykylapsille.
Kirjassa on kolme Smurffi-aiheista sarjakuvatarinaa. Ensimmäisessä järjestetään olympialaiset, toisessa vietetään pääsiäistä eli yritetään antaa Suursmurffille munia lahjaksi ja kolmannessa harrastetaan huviretkeilyä ja puutarhanhoitoa. Ei tässä ollut oikeastaan mitään muuta vikaa kuin se, että samalla kertaa olisin lukenut mielelläni useammankin tarinan.
Smurffeissa pidän hahmoista, piirrostyylistä ja tarinoista. Vaikka kaikki ovat näennäisesti samannäköisiä hahmoja, niin ne ovat silti luonteeltaan erilaisia ja se tuo mukaan vaihtelua. Tässä näkyy myös se, että vaikka periaatteessa onkin kyse fantasiasarjakuvasta, niin sen ei tarvitse olla mitenkään erikoinen ollakseen kiinnostava. Smurffeissakin on vaan pieniä sinisiä ukkeleita, jotka asuu jossain metsässä ja puuhastelee vaan jotain melko arkisia juttuja ja välillä vähän menee jotain velhoa pakoon.
Tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti