Lidia Tsukovskaja: Vajoaminen. Into 2012.
Kirja sisältää kaksi pienoisromaania. Vajoaminen kertoo Nina Sergejevnasta, joka matkustaa kirjailijoiden lepokotiin kirjoittamaan. Hän on edelleen huolissaan miehestään, joka on kadonnut jo vuosia sitten. Sofia Petrovnan päähenkilö on samanniminen nainen, joka työskentelee konekirjoittajana kustantamossa ja hänen poikansa pidätetään. Molemmissa pienoisromaaneissa teema on siis sama: Stalinin ajan vainot läheistään etsivän naisen näkökulmasta.
Vajoaminen on kirjoitettu vuosina 1949-1957 ja Sofia Petrovna 1939-1940. Meni kuitenkin aikaa, ennen kuin ne julkaistiin ja julkaisu tapahtui selvästi aikaisemmin länsimaissa kuin Neuvostoliitossa, kun Tsukovskaja ei siis ollut virallisesti kauheassa suosiossa siellä.
Kirja oli tosi kiinnostava, kun Neuvostoliiton aika on muutenkin kiinnostavampi kuin Venäjä ennen tai jälkeen sen. Tyylillisesti kirjassa oli samaa henkeä kuin vanhoissa venäläisissä klassikoissa. Tosin en ole ihan varma, että onko se samalla joku yleisvenäläinen tyyli, kun maan nykykirjallisuudesta mulla ei ole mitään hajua.
Kahdesta kirjan sisältämästä teoksesta pidin enemmän Sofia Petrovnasta. Siinä oli onnistuttu kuvaamaan samaa teemaa mielenkiintoisemmin, kun Vajoaminen taas oli hetkittäin tylsempi.
Kirja on saatu arvostelukappaleena.
Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamassa - Venäläiset naiskirjailijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti