Franquin on belgialainen sarjakuvantekijä, joka on tehnyt myös Marsupilamia ja Pikoa & Fantasiota, joista kahta jälkimmäistä tavataan myös tässä sarjakuvassa. Lukemani sarjakuvakirja on toinen osa Niilo Pielinen -kokoelma-albumeista. Sarjakuvan päähenkilö Niilo Pielisellä on työpaikka toimistossa, mutta ei hän kyllä mikään ahkera työläinen ole. Hän nukkuu ja syö mielellään. Lopun aikaa hän keksii kaikkia omituisia juttuja, joista monet ovat tarkoitettu työn helpottamiseen tai muuhun lusmuamiseen. Vaikka hän tekisi mitä tahansa, hankaluuksia on silti tiedossa.
Pikkuveli luki joskus aikoinaan kirjastosta suunnilleen kaikki sarjakuvat ja myös siis Niilo Pielisiä. En silloin itse innostunut näistä, vaikka jonkun verran niitä tulikin vilkuiltua. Nyt sitten otin sarjakuvan uudelleen testiin tämän, kun etsin ranskalaisia sarjakuvia ja päätin, että muutkin eurooppalaiset saa kelvata. Aikaisempien muistikuvieni mukaan tämä oli tyhmä sarjakuva enkä ollut siksi sitä lukenut vuosiin. Nyt kuitenkin sain positiivisen yllätyksen huomatessani, että tämähän oli hyvä. Niilon kommelluksia oli hauska seurata, että mitähän hän keksii seuraavaksi. Tällä kokemuksella laitan siis Niilo Pielisen niiden sarjakuvien joukkoon, joita voisin lukea jatkossakin.
Sarjakuva oli strippimuodossa "sunnuntaisarjakuvina" ja sellaisena tämä toimikin hyvin. Yhden rivin stripeissa olisi ollut just vähän liian vähän tilaa. Pitkinä tarinoina nämä eivät olisi välttämättä myöskään toimineet, vaan olisivat saattaneet tuntua irrallisten sketsien kokoelmilta. Kirja oli myös sopivan mittainen. Siinä oli riittävästi luettavaa, kun tämä on ilmeisesti koottu niistä vanhoista ohuista albumeista, jotka tuntuvat aina olevan liian lyhyitä. Toisaalta jos tämä olisi ollut pidempi, niin sitten jutu eivät olisi välttämättä enää jaksaneet viihdyttää samalla tavalla kuin nyt.
Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti