Marjane Satrapi: Kyckling med plommon. Galago 2008. (suom. Luumukanaa)
Marjane Satrapin sarjakuvia on arvioitu jonkun verran blogeissa ja niistä on tykätty, muutenkin nämä ovat olleet suosittuja ja palkittuja. Mä luin joskus Persepolista, mutta muistelen, etten päässyt siinä koskaan loppuun asti. Tämän Luumukanaa -sarjakuvan sorruin ostamaan netistä ruotsiksi, kun se oli alennuksella ja tämän sain luettua loppuun asti.
Sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Iraniin. Päähenkilönä on mies, jonka vaimo rikkoo tahallaan hänen tärkeän soittimensa. Mies ei halua sen jälkeen enää elää, vaan odottaa kuolemaa.
Piirrostyyliltään sarjakuva on mustavalkoinen ja selkeä ilman turhia yksityiskohtia. Mustaa on aika paljon mukana, niin yleisvaikutelma on aika synkkä, mutta ei juonikaan mikään erityisen iloinen ole. Kulttuurillisessa mielessä tämä on ihan hyvä tuttavuus, kun iranilaiseen kirjallisuuteen ei pääse kovin usein tutustumaan. Muuten en sitten tästä oikeastaan innostunut, että en tunne tarvetta päästä lukemaan Satrapin muita teoksia.
Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti