Kirja: Laura

J. K. Johansson: Laura. Tammi 2013.
(Kannen kuvat: Shutterstock)

Tammi lähetti ennakkokappaleena tämän kirjan pyytämättä. En ole lukenut paljoa dekkareita, kun sieltä joukosta on niin vaikea löytää kirjoja, jotka ei olisi liian jänniä tai ahdistavia. Tälle kirjalle päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, kun katoamismysteerit on kuitenkin sen verran kiinnostavia. Se on uuden dekkarisarjan ensimmäinen osa.

Miia Pohjavirta on nettipoliisi, joka siirtyy erityisopettajaksi Palokasken lähiöön kouluun, jota hän on käynyt myös itse nuorena. Hänen veljensä Nikke toimii siellä psykologina. Koulun oppilas Laura on kadonnut muutamia päiviä ennen koulun alkua ja kirjassa selvitellään, että mitä hänelle on tapahtunut. Vaikka mysteeri selviää, joitakin asioita jäi silti ärsyttävästi vähän epäselviksi ja niihin tuskin saadaan selvyyttä jatkossa, kun aikuisten sarjakirjat ei yleensä jatku ihan suoraan.

Tammen kevään 2013 katalogissa kirjaa kuvaillaan rikosromaaniksi, joka kuitenkin poikkeaa dekkareista siten, että se on viihdettä ja sopii siksi myös dekkareista pitämättömillekin. Jos olisin tuon lukenut tietoisesti jo ennen kirjan saamista, olisin varmaan kiinnostunut kirjasta jo etukäteen. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tuo piti kyllä paikkansa. Kirja oli jännitystasoltaan omille hermoilleni sopiva (ei kovin jännä siis) ja tämä on sitä dekkarityyliä, jota voisin mielelläni lukea enempikin. Mukana on siis jonkin verran myös ihmissuhdejuttuja, kuten normaaleissa viihdekirjoissa yleensä tuppaa olemaan.

J. K. Johansson on nimimerkki, jonka takana on useampi kirjailija, joiden nimiä ei ole julkisesti paljastettu. Kirjasta ei huomaa mitenkään, että se on tehty työryhmänä, kun yhtenäisen ja saumattoman tekstin teko ei ole välttämättä kauhean helppoa. Tyylistä tuli mieleen jonkin verran Outi Pakkasen kirjat, jotka ovat tähän mennessä olleet omia dekkarisuosikkejani.

(Tämän piti ilmeisesti ilmestyä vasta 19. maaliskuuta, mutta tätä kuitenkin taitaa saada kaupoista jo.)