Tove Jansson: Bildhuggarens dotter. Bonnier 2009. (suom. Kuvanveistäjän tytär)
Suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa ei voi ohittaa Tove Janssonia ja siksi piti napata joku kirja myös häneltä lukuhaastetta varten. Muistelin, etten ollut lukenut Kuvanveistäjän tytärtä aikaisemmin, mutta näyttää se silti löytyvän lukulistalta parin vuoden takaa ja olinkin kerinnyt jo unohtaa sen sisällön aika hyvin. Tällä kertaa kirja oli luettavana ruotsinkielisenä äänikirjana.
Kuvanveistäjän tytär on muistelmateos, joka kertoo Janssonin omasta lapsuudesta ja elämästä taiteilijaperheessä. Monet muut bloggaajat näytti käsitelleen tätä ensisijaisesti novellikokoelmana ja Kiiltomadonkin arvio mainitsee fiktion selkeästä sekoittumisesta mukaan. Mulle taas ei tullut mieleenkään lukiessa kumpikaan asia: mä ajattelin, että kirjan tekstit ovat vain irrallisia muistikuvia, jotka ovat kaikki kuitenkin selvästi oikeita eivätkä fiktionsekaisia.
Mulla on joku juttu näitten Tove Janssonin aikuisten kirjojen kanssa, että nämä ei tunnu oikein koskaan erityisen hyviltä. Kunniallinen petkuttaja on tähän mennessä ollut muumien lisäksi ainoa hyvä. Tämä nyt lukemani kirja oli oikeastaan aika mitäänsanomaton: kyllä se kuunneltua tuli, muttei oikeastaan herättänyt mitään tunteita suuntaan tai toiseen eikä myöskään mitään ajatuksia. Ne novellikokoelmat on pääosin tuntuneet tylsiltä, mutta tämä lukukokemus taisi tosiaan poiketa siitä linjasta, koska en tosiaan ajatellut lukevani novelleja. Outoa.
En nyt tämän enempää ala analysoimaan, kun aikaisempia blogiarvioita on sen verran monta:Koko lailla kirjallisesti, Täällä toisen tähden alla, Kirjan nurkkaan, Luetut lukemattomat, Kirjakko, Lumiomena, Tarinauttisen hämärät hetket
Lukuhaasteet:
Underbara finlandssvenskor vid papper
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti