Spede

Suomalaisen elokuva- ja televisioviihteen ykkösnimi on omasta mielestäni ehdottomasti Spede Pasanen. En osaa sen tarkemmin määritellä, mutta Spede on tuotoksillaan onnistunut osumaan nauruhermooni useimmin.

Spede on tehnyt paljon laadukkaita elokuvia (ja sivutuotteena myös joitakin vähemmän laadukkaita). Kaikki näkemäni Uuno Turhapurot ovat tietysti olleet tosi hyviä, mutta muistakin filmeistä löytyy helmiä. Yksi niistä hyvistä on Pähkähullu Suomi, jossa leikitään Suomi-kliseillä. Pistän tähän nähtäväksi elokuvan trailerin.



Spede Show

Spede Show'ta esitettiin televisiossa vuosina 1968-1986, alkuvaiheessa nimenä tosin oli 50 pientä minuuttia. Speden lisäksi tärkeässä osassa oli alkuvaiheessa Simo Salminen, myöhemmin myös Vesa-Matti Loiri ja Hannele Lauri. Ohjelmassa esitetyt sketsit poikkeavat nyky-sketseistä esimerkiksi pituutensa vuoksi, jutut saattoivat olla paljon pidempiä. Uudempi televisioviihde ei oikein kolahda, pidän esimerkiksi Kummelia huononoa viihteenä.

(tämä seuraava pätkä on tehty alunperin tiedotusopin kurssin harjoituksia varten ohjelman lavasteista)
Katsoin dvd:ltä Spede Show’n keväällä 1985 esitettyjä jaksoja. Erilaisia sketsityyppejä on ohjelmassa suhteellisen vähän, niin lavasteetkaan eivät vaihtele niin paljoa ja luotu vaikutelma riippuu sketsistä. Samaa olohuonetta ja keittiötä käytetään useissa eri sketseissä, korkeintaan kuvakulmaa saatetaan vähän vaihtaa. Itse sketsin aikana kuvakulmia ei juurikaan vaihdella, lavasteita ei ilmeisesti ole rakennettu kokonaisiksi huoneistoiksi. Muutenkin lavasteet ovat yksinkertaisia, ilman paljoa yksityiskohtia. Vakionumero ”vanhojen sanomalehtien katsaus” on lavastukseltaan yksinkertaisin: tausta on vaaleansininen ja kalusteeksi on tuotu vain pöytä ja tuolit. Värimaailma on myös tyyliltään suhteellisen yksinkertainen, kirkkaita värejä on vähän eikä miljöö ole monenkirjava lukuun ottamatta Nasse-setä-sketsien taustaa. Esimerkiksi Mänttien TV -sketseissä on valittu värimaailmaksi punertavat ja ruskeat värit, jotka lavasteiden lisäksi toistuvat myös esiintyjien vaatteissa. Valaistus on paikoitellen mielestäni laitettu puoli-huolimattomasti, että varjoja tulee välillä ihan miten sattuu.

Vanhoista hahmoista Konsta Kuttaperkka on ihan helmi, sopivan aivotonta huumoria mulle. Harmi, ettei näitä ole säästynyt kovin montaa (osan alkuvaiheen ohjelmien päälle nauhoitettiin jotain muuta nauhojen säästämiseksi).

Uudemmista show-sketseistä Pikkupojat on aika hitti.