5x kuvakirja

Saatte nyt samalla kertaa useamman arvion kuvakirjoista....

Maikki Harjanne: Minttu saa oman koiran. Otava 2007.
Mintun perheeseen tulee uusi koiranpentu, jonka Minttu saa omakseen. Perheessä on jo ennestään kissa ja koira, mutta pennun kanssa pitää opetella uusia asioita, erilaista hoitoa ja muuta. Kirjassa käsitellään asioita, joita lemmikkieläimen kanssa pitää huomioida. Monilla lapsilla saattaa olla jossain vaiheessa tarve saada lemmikki, mutta aina he eivät tajua, että mitä kaikkea siihen käytännössä sisältyy. Tämä kirja siis saattaa herätellä lapset huomaamaan, että hoito vaatii loppujen lopuksi aika paljon ja koiria pitää kouluttaakin. Parhaiten kirja taitaa siis sopia siihen, että se annetaan koirakuumeisen lapsen luettavaksi.

Maikki Harjanne: Minttu prinsessana. Otava 2009.
Minttu leikkii prinsessaa. Hän käy muun muassa kävelemässä Taikametsässä ja pitää prinsessajuhlat. Kirja sopii kaikille niille pienille tytöille, jotka ovat juuri siinä iässä, kun kaikki prinsessoihin liityvät asiat kiinnostavat. Tosin luulen, että olisin ainakin itse kaivannut siinä iässä kirjoja oikeammista prinsessoista kuin Mintusta. Prinsessaleikkejä kuuluu leikkiä itse eikä lukea leikeistä kirjasta.... Pidän siis itse niitä tavallisemmasta elämästä kertovia Minttu-kirjoja parempana kuin juuri tätä kyseistä kirjaa, mutta niille pikkutytöille kirja voi siis olla kiinnostavampi ja antaa uusia ideoita.


Maikki Harjanne: Arbuusian prinsessa. Otava 2003.
Arbuusian kuningasta harmittavat prinsessan kosijat. Hän päättää rakennuttaa labyrintin, jonne kaikki kosijat eksyisivät. Kuningas ei malta olla kurkistamatta kiellosta huolimatta labyrinttiin ja katoaa sitten sinne. Prinsessa Ottaavia yrittää sitten selvittää, miten hän saisi isänsä ja muut labyrinttiin eksyneet sieltä ulos. Tämä oli hyvä kirja - juuri sellainen, mitä kaipasin luettuani samalta tekijältä kirjan Minttu prinsessana. Tarina oli riittävän pitkä ja piti otteessaan. Myös värikäs kuvitus sopi tarinaan. Prinsessatarinoista kiinnostuneiden tyttöjen lisäksi kirja sopii luettavaksi myös muille lapsille.

Timo Parvela ja Kristiina Louhi: Sanoo isä. Tammi 2001.
Laurilla on syntymäpäivä. Hän viettää päivää isänsä kanssa, tehtävänä on esimerkiksi kakun valmistaminen. Lauri kyselee paljon asioita ja isällä on kaikkeen vastaus, vaikka isä onkin muuten välillä aika hajamielinen. Varsinaiset syntymäpäivävieraat ovat sitten vähän erikoisia. Viime aikoina lukemissani kuvakirjoissa on ollut todella vähän tekstiä, joten niihin verrattuna Timo Parvelan tekemät kirjat ovat olleet hyvää vaihtelua, kun tekstiä on niissä vähän enemmän. Hänen kirjoitustyylinsä on yleensä aika hauska, kuten tässäkin kirjassa. Pidän myös Kristiina Louhen kuvituksesta.

Richard Scarry: Kiitos ja ole hyvä. Tammi 2009.
Kirja koostuu lyhyistä pätkistä, jossa Mato Matala ja kumppanit joutuvat erilaisiin käytöstapoja vaativiin tilanteisiin. Pari jutuista on suoraan ohjemuodossa, muut antavat hyviä ja huonoja käyttäytymismalleja vähän hienovaraisemmin. En ole opettavaisten lastenkirjojen isoin fani, yleensä pidän niitä vain ärsyttävinä. Tässä tapauksessa hyvänä pitämäni tekijän vuoksi kirja on kuitenkin lukukelpoinen. En tiedä, että mikä on paras keino opettaa lapsille käytöstapoja. Luulen kuitenkin, että tämä kirja voisi auttaa siinä - ainakin sen avulla pitäisi päästä alkuun.