Viime aikojen suosituimpia kotimaisia sarjakuvia ovat olleet ainakin Fingerpori, Viivi ja Wagner sekä Kiroileva siili ja muut Milla Paloniemen tekeleet. Ihmettelen vähän itsekin, että miksi se sarjakuvabuumi oikein lähti nousuun. Onhan kotimaista sarjakuvaa tehty jo vuosikausia. Ehkä sarjakuvien laatu on parantunut ja oikeat lukijat osuneet kohdalle? Toisaalta kotimainen sarjakuva on vähän näkyvämpää nykyään: ainakin Helsingin Sanomat (Nyt-liite mukaan lukien) ja molemmat iltapäivälehdet julkaisevat useampia sarjiksia. Näkyvyys lisää loogisesti myös suosiota ja siten myös kirjojen myyntiä.
Laitan tähän nyt samalla vaivalla luettavaksi arviot kahdesta sarjakuvakirjasta.
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Himaset - Juustoon ei saa piirtää! Otava 2008.Tekijät tunnetaan parhaiten Tatu ja Patu -kirjoista. Himasten perheestä kertovia sarjakuvia on ilmestynyt kahden kirjan verran ja sarjakuvia on myös nähty joissakin lehdissä. Sarjikset kertovat perheen tavallisesta elämästä. Tykkään sarjiksesta eniten sen hauskuuden takia, mutta on se piirrostyylikin kiva. Samalla se toimii jonkunlaisena varoittavana esimerkkinä, että miksi ei kannata haluta lapsia itselleen.... Perheelliset ihmiset varmaan lukee näitä vähän eri näkökulmasta.
Milla Paloniemi: Tassutellen. Sammakko 2007.Tassutellen on yksi kotimaisista sarjakuvasuosikeistani. Paloniemi nyt vaan osaa tehdä hyviä sarjiksia. Tässä päähenkilöinä ovat tavalliset kissa ja koira, jotka viettävät kumpikin lajilleen suhteellisen tyypillistä elämää yhdessä. Kyseessä on siis tavallaan suomalainen versio Kamut-sarjakuvasta. Tykkään itse erilaisista eläinsarjakuvista ja tämä on tosiaan sieltä parhaasta päästä.
Onko teillä omia kotimaisia suosikki-sarjiksia? Haluan vaihtelua, niin suositelkaa mulle jotain!
(Nyt ontäällä esillä myös euroviisuteksti, joka oli alunperin ollut ajastettuna torstaille, muttei ollut kuitenkaan tullut näkyviin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti