perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kirja-arvio: Äiti sanoi


Hal Sirowitz: Äiti sanoi. Like 1999.

Joskus olen pyytänyt kirjastonhoitajaa suosittelemaan jotain luettavaa ja kokeilin sitä vaihtoehtoa taas. Pyysin etsimään määritelmällä "helposti lähestyttävää ulkomaista runoutta" ja sain tämän kirjan.

Runojen teemoina on lähinnä äitisuhde ja rakkaus nuoren pojan/miehen näkökulmasta. Suurimmassa osassa runoista idea on siis se, että mitä kaikkea äiti onkaan pojalleen ohjeistanut ja valittanut. Välillä myös isä sanoo sanottavansa.

Runoissa ei ole riimityksiä ollenkaan enkä rytmityksestäkään saa oikein kiinni. Periaatteessa ne siis näyttää olevan runon muotoon rivitettyjä tekstinkappaleita, joissa on vähän tavallisesta proosasta poikkeava tyyli. (Loistavaa runoanalyysia taas kerran.)

Sirowitzista ei tullut uutta suosikkirunoilijaani, mutta hyvä uusi tuttavuus tämä silti oli.  Se on ihan hyvä alku tässä hyvien runojen etsinnässä, jos löydän jonkun runoilijan, jonka tekstejä voisin yleensä lukea enemmänkin ja tässä on nyt sitten yksi.

Niin ja täytyy nyt vielä kehua, että ainakin tässä tapauksessa sain tosiaan kirjastonhoitajalta juuri sitä mitä pyysinkin (ei tosin ollut eka kerta). Suosittelen testaamaan joskus, kun joissakin toisissa blogeissa sain joskus sellaisen käsityksen, että aika harva olisi mitään suosituksia koskaan kysellyt.

Lukuhaasteet:
Kirjallisuuden äidit

2 kommenttia:

  1. Tämä on yksi niitä harvoja runokirjoja joita olen lukenut (ja joista olen pitänyt). Ja minullekin tätä taisi suositella kirjaston täti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoista tuntuu olevan hankala löytää itselle sopivia kirjoja, mutta välillä tuntuu osuvan kohdalle jotakin - varsinkin kun saa vähän apua.

      Poista