Herta Müller on syntyjään Romanian saksalaisia, joka asuu nykyisin Saksassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009. Kyllä mä aina välillä suunnittelen lukevani enempi nobelistien kirjoja, mutten saa useinkaan aikaiseksi. Nyt kuitenkin sain, kun Eurooppa-lukuhaaste houkutteli tarttumaan tähän.
Kirja tapahtuu jossakin Romanian saksalaiskylistä 1950-luvulla. Osa ihmisistä haluaa muuttaa sieltä pois, mutta passin saaminen ei ole helppoa. Elämä ei muutenkaan tunnu olevan kauhean mukavaa ja helppoa. Kirjan aihe ja tyyli eivät siis kumpikaan ole kevyttä luettavaa.
Tämä oli taas niitä kirjoja, jotka piti lukea puoliväkisin loppuun asti. Jos kirja olisi ollut paljonkin paksumpi, niin keskenhän se olisi jäänyt. Yksi syy lukemisen kankeuteen oli Müllerin kirjoitustyyli: kielellisesti se oli aika tökkivää, kun käytössä oli melkein koko ajan vain lyhyitä päälauseita. Samasta aiheesta olisi voinut saada paremmankin kirjan kuin mitä tämä nyt sattui olemaan. Henkilöhahmot eivät mielestäni olleet kiinostavia. Tarinakaan ei tuntunut tempaavan mukaansa ollenkaan, että olisin ollut kiinnostunut tulevista tapahtumista ja tuntui, etteivät tapahtumat meinaa edetä ollenkaan.
Tässä tuli taas lisää vahvistusta sille vanhalle käsitykselleni, että Keltaisen kirjaston kirjat on liian korkeakulttuurisia ja taiteellisia minulle, käytännössä yleensä aina myös outoja. Luin netistä vähän jotain arviointeja tästä ja muista Müllerin kirjoista. Niistä päättelin, että pidin kirjaa huonona, koska en vaan osannut löytää sieltä sitä Müllerin neroutta eikä kirjoitustyylistäkään erottunut tarpeeksi sitä kehuttua runollisuutta ja mitä muuta siellä nyt kuvattiinkaan olevan.
Lukupinossa olisi kyllä odottamassa vielä toinenkin Müllerin kirja, mutta tuntuu, etten tartu siihen nyt vielä ihan heti. Todennäköisesti annan kuitenkin toisen mahdollisuuden, kun se kirja nyt tuolla sattuu omana olemaan.
Marjiksen arvio ja Hesarin arvostelu
Haastesuoritukset:
Ikkunat auki Eurooppaan - Romania
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti