torstai 24. helmikuuta 2011

Veljen vaimo -kirjasta ja asian vierestä

Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo. Arktinen Banaani 2011.

Sain tämän kirjan ilmaiseksi arviointikappaleena, kun se luvattiin bloggaajille, mutta tämä ei ole silti maksettu mainos. Varsinkaan kun en saanut kirjaa luettua loppuun asti.... Taitaa silti olla puolipakko kirjoittaa, vaikka toisissa blogeissa on kirjasta ja kirjailijasta jauhettu jo ihan riittävästi.

Mä olen viime vuosina joutunut puolipakolla opettelemaan sen, että jos lukeminen tökkii, kirjaa ei ole pakko lukea väkisin loppuun asti, kun maailmassa on sen verran paljon hyviäkin kirjoja odottamassa. Tätä kirjaa yritin kahteen kertaan ja pidin pienen tauon välissä. Siltikään ei lukemisesta tullut mitään. Tarinan pitää toimia alusta alkaen tai pitää muuten kunnolla otteessaan, muuten siitä ei tule mitään. Ei mulla ole tosin mitään tiettyä syytä, että miksi tässä tapauksessa lukeminen ei onnistunut. Väärä mielentila tai jotain?

Netissä ei ole voinut olla törmäämättä kirjaan ja kirjailijaan. Mä olin aluksi tosi ennakkoluuloinen kirjan suhteen, kun kirjailijalla on hänen oman nettikirjoittelunsa perusteella outoja ajatuksia. Mua kiinnostaa yleensä ensisijaisesti kirja eikä kirjailija, en yleensä seuraile hyvienkään kirjojen kirjoittajien tekemisiä. Vaikka kirjailija olisi kuin hyvä tyyppi, se ei pelasta huonoa kirjaa tai idioottikin voi kirjoittaa hyvän kirjan. Mutta siis tässä tapauksessa lukemista varmaan häiritsi se, kun olin saanut kirjailijasta epämääräisen kuvan (jota en kuitenkaan osaa eritellä sen tarkemmin: kun ärsyttää, niin sitten vaan ärsyttää).

Monissa blogeissa on myös analysoitu sitä, onko oman kirjan mainostaminen kuinka sopivaa - varsinkin siinä vaiheessa, kun kirjaa ei ole vielä edes julkaistu. Julkisuuteen tyrkyttämisestäkin on puhuttu. Jotkut varmaan haluaa seurata kirjan tekoprosessia, mutta mulle se on aika toissijaista. Mutta mä kyllä hoitaisin mainonnan vasta ilmestymisen jälkeen, vaikka tästä joku merkonomi saattaakin olla eri mieltä. Mainostamisessa on kuitenkin se hyöty, että kirjaan saattaa tarttua useampi ihminen (loogista, eikö?). Nytkin varmaan saatiin useampi ihminen kiinnostumaan kirjasta.... Julkisuudessakin olo on eri asia siinä vaiheessa, kun takana on jo useampi julkaistu kirja ja toisia ei pahemmin julkisesti missään näe edes siinä vaiheessa.

Googlen kautta pitäisi löytää muista blogeista kunnollisia arvioita (en jaksa itse kaivaa tähän niitä, sori!). Mä olen lukenut niistä joitakin ja suurin osa niistä oli kehuvia, että toivoa tällä kirjalla taitaa olla joka tapauksessa, vaikkei se omalla kohdallani kolahtanutkaan.

Kirjailijan blogi/kotisivut (vanha blogi on tosin poistettu)
Kirjan kotisivut
Kirjailijan blogi Iltalehden sivuilla

3 kommenttia:

  1. Hei! Minäkin pyysin kustantajalta arvostelukappaleen ja olin sen verran innostuneempi, että luin kirjan kokonaan enkä edes kovin vastentahtoisesti. Kirja ei kuitenkaan ollut ihan sellainen, johon olisin muuten tullut tarttuneeksi, joten siitä kai voi jo päätellä, että mainostaminen/kirjoittaminen/julkisuudessa olo oli kannattavaa. Lisäksi vielä kirjasta kirjoittamani arvio selvästi on kiinnostanut ihmisiä, sillä sivua on käyty katsomassa eniten koko blogini olemassaolon aikana. Mielenkiintoista on nyt seurata, kauanko ilmiö kestää. Onko Heinosesta kirjailijaksi eli kirjoittaako hän lisää kaunokirjallisuutta ja jos kirjoittaa, millaista on tulossa (ja kuka sen silloin kustantaa)?

    VastaaPoista
  2. Ennakkohulabaloo oli sellainen, että se nosti mulla karvat pystyyn. Valitettavasti sen vuoksi kirja jäänee lukematta.

    VastaaPoista
  3. Kirsi: Heh, mainonnan uhreja on sitten näköjään useampia (googletuksenkin perusteella).... :D Ainakin kotisivujensa mukaan Heinonen tekee jo nyt toista romaania, niin jännä nähdä miten ilmiö kehittyy.

    Liiolii: Mulla oli samanlainen olotila, mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden (ei olisi tosin kannattanut).

    VastaaPoista