Heppakirjoja

Tajusin, etten ole arvioinut tänne paljoakaan lastenkirjoja, vaikka ne periaatteessa ovatkin erikoisalaani. Jos saan aikaiseksi arviointeja tehdä, niistä iso osa päätyy yleensä Kirjavinkit-sivustolle. Meinasin ensin tehdä myös näistä kirjoista arvion sinne, mutta sattuneista syistä arviot tulee tänne ja laitan samalla vaivalla julkaisuun molemmat yhdessä postauksessa. Enkä siis jaksa alkaa nyt analysoimaan Emma- tai Oscar-palkintoja, joku raja kulttuuribloggailussakin.

Aloitetaan nyt kuitenkin varalta huomautuksella, että mä en ole sitten koskaan ratsastanut oikeasti. Pikkusisko kuitenkin ratsastaa aktiivisesti, niin siltä pohjalta on käsitystä asiasta. Luin kuitenkin jo ala-asteella hevoskirjoja, kun se kuului silloin asiaan. Innostuin niistä uudestaan pari vuotta sitten ja sen jälkeen on tullut luettua aika paljon kaikenlaisia heppakirjoja.

Merja Jalo: Ongelmahevonen. Kirjapaja 2002.

Ongelmahevonen on toinen osa Nea-sarjassa. Olen joskus lukenut jonkun sarjan myöhemmistä osista. Mä olin hyvin hämmästynyt tämän kirjan laadusta, kun se poikkeaa tosi paljon kirjailijan normaalista tyylistä. Kirja on tosi sekava, kun siinä on ängetty liian montaa juonenkäännettä samaan kirjaan. Mukana on esimerkiksi kisavalmennusta, sairastelusta parantumista, huonosti käyttäytyvä hevonen, liian innokkaat aloittelevat hevosenhoitajat ja vähän romantiikkaakin ängetty sekaan. Asiasta toiseen hyvpitään miten sattuu ja mihinkään ei keskitytä kunnolla. Lisäksi kulutetaan turhaan aikaa vanhojen kertailuun ja saarnaamiseen, että pitäisi kuunnella kokeneempia harrastajia.

Molemmat Jalon sisarukset ovat kirjoittaneet laadukkaita hevoskirjoja paljon. Siksi mulla oli korkeammat odotukset myös tästä kirjasta ja se oli pettymys. Kirja on tosin vähän lyhyempi kuin mitä ne yleensä on, joten isomman sivumäärän aikana tarina olisi saattanut ehtiä toimia paremmin.

Merja Jalo: Raviveto. Otava 1999.

Kirja kuuluu Haavikon ravitalli -sarjaan. Jonnan ystävän poni jouduttiin myymään. Sen ostivat Jonnan serkut, jotka suostuvat myymään ponin takaisin vain jos hän voittaa heidät poniraveissa. Tämä kirja oli sitten sitä normaalia Jalon laatua. En ollut aikaisemmin lukenut yhtään sarjaan kuuluvaa kirjaa, mutta tämän perusteella aion lukea niitä enemmän. Ravit on lisäksi jonkun verran kiinnostavampi ilmiö kuin tavalliset ratsastustunnit yms. jutut mitä hevoskirjoissa yleensä on.