10 klassikkoa: Punainen viiva

Ilmari Kianto: Punainen viiva (2010)

"Yli kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana korpikirjailijaksi kutsuttu Ilmari Kianto (1874-1970) julkaisi kuutisenkymmentä teosta. Silti hänen maineensa perustuu lähinnä kahteen köyhälistöromaaniin." (lähde: Mikkola, Julin, Kauppinen, Koskela, Valkonen: Äidinkieli ja kirjallisuus - käsikirja. WSOY 1999.) Toinen niistä on Punainen viiva ja toinen Ryysyrannan Jooseppi, joista jälkimmäinen on ollut lukulistalla vuosikausia. Punainen viiva julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1909.

Kirja kertoo köyhistä mökkiläisistä, Topista ja Riikasta perheineen. Kirkonkylällä käydessään Topi saa kuulla työväenaatteesta ja tulevista vaaleista, joissa köyhätkin saavat käydä vetämässä punaisen viivan. Vaalit aiheuttavat hämmennystä muissakin ihmisissä. No, äänestämässä sitten käyvät myös Topi ja Riika. Kyseessä ovat siis Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit vuonna 1907. Kianto on aika osaava kynänkäyttäjä, kirjassa on paljon hyvin tehtyjä kuvauksia luonnosta ja ihmisistä. Välillä kirja muistuttaa F. E. Sillanpään ja Juhani Ahon tyyliä, kaikilla kolmella kirjailijalla on näköjään vähän samantyylinen tapa kuvailla asioita.

Punainen viiva on yksi mun all-time-favourite klassikoista ja olen lukenut sen useampaan kertaan. Mun oli kyllä tarkoitus lukea klassikkohaastetta varten vain sellaisia kirjoja, joita en ole aikaisemmin lukenut. Tämän olin kuitenkin varannut jo aikaisemmin kuunneltavaksi äänikirjana, mutta en vaan ollut kerinnyt kuunnella sitä ennen haasteen alkua. Sen jälkeen kun teinivaiheessa kahlasin läpi niitä tiiliskiven kokoisia tai muuten vaan hankalalukuisia klassikoita, Punainen viiva oli aikoinaan iloinen yllätys. Se oli ohuehko, mutta ennen kaikkea sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoinen tarina. Edelleenkin tämä on yksi melkein parhaista kirjoista ikinä, joten suosittelen sitä muillekin. Nyt on sitten pakko saada lisää Kiantoa luettavaksi....