3x suomenruotsalaista kirjallisuutta

Luin viime viikonloppuna vahingossa putkeen kolme suomenruotsalaista kirjaa. Päätin niputtaa ne kaikki samaan postaukseen, kun just nyt ei oikein irtoa sanottavaa, mutta kaikki on silti vinkkaamisen arvoisia kirjoja.


Maria Turtschaninoff: Underfors. Söderströms 2010. (suom. Helsingin alla)

Alva ei muista menneisyydestään muutamasta vuodesta yhtään mitään. Hän saa kuulla olevansa kotoisin Underforsista, joka on kaupunki Helsingin alapuolella (suomennoksessa Alistadi). Hän lähtee maan alle ja samaa koulua käyvä Joel seuraa perässä. Alvan menneisyys ja Underforsin tulevaisuus aiheuttavat seikkailun, jossa joudutaan matkustamaan myös Pohjanmaalle ja Lappiin.

Kirja oli aika satuhenkinen: enemmän satutyyliä kuin fantasiaa tai seikkailukirja. Mukana oli peikkoja ja erilaisia suomenruotsalaiseen kansanperinteeseen olentoja, joiden suomenkielisistä nimistä minulla ei ole mitään hajua. Kirja oli erilainen kuin mitä oletin: odotin saavani seikkailullisemman kirjan, mutta sainkin sadunomaisen. Toimintaa ja nopeutusta olisi voinut olla hetkittäin enempi. Lisäksi olisin halunnut, että tapahtumia olisi sijoitettu enemmän Underforsiin. Ei tämä kuitenkaan ollut huono edes odotuksiini nähden, vaan lukemisen arvoinen kirja.

Tätä on arvioitu jo aika monessa blogissa: Kirjavinkit, Kirjamielellä, Lukuhetket,
Tarinoiden taikaa, Vinttikamarissa, Opuscolo, Lastenkirjahylly, Gloria's Story


Claes Andersson: Oton elämä. WSOY 2011.

Olen pitänyt Claes Anderssonia jo kauan fiksuna kaverina, mutta olen vasta viime vuosina alkanut lukea hänen teoksiaan. Viime vuoden käännösuutuuksia on romaani Oton elämä. Olisin halunnut lukea tämän alkukielellä ruotsiksi, mutta mökkipaikkakunnan kirjasto ei sellaista ylellisyyttä tarjonnut.

Kirjan päähenkilö on Otto, vanha jazzpianisti. Nimensä mukaisesti kirja kertoo hänen elämästään ja välillä muistellaan myös menneitä. Lukiessa en voinut olla miettimättä, että kuinka paljon tässä on oikeasti Anderssonin omasta elämästä - ainakin yhtäläisyyksiä on paljon.

Lähtökohtaisesti en ole kiinnostunut lukemaan kirjoja, joiden ainoa kunnon päähenkilö on vanhus, mutta jostain syystä sain tämän kirjan loppuun hyvin vähällä vaivalla. Se johtui ehkä Andersssonin sujuvasta kirjoitustyylistä, jota luki mielellään. Tosin ajattelin monessa kohdassa, etten haluaisi tietää sitä kaikkea mitä siinä kerrotaan (esim. sydänkohtauksen hoito sairaalassa).

Alaotsikkona oli "Aikalaisromaani". Mulla on taas käsitteet vähän hukassa enkä oikein ymmärrä, että mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Se tuli mieleen, että tämä saattaa kestää aikaa vähän huonosti. Tuntui, että mukana oli kuitenkin tosi monta kirjoitushetken tapahtumaa (esim. vaalirahoitus, saunakilpailu ja Porvoon autokaista-ammuskelu), jotka pitävät tämän tiukemmin hetkeen sidottuna eivätkä ajattomana.

Blogiarvioita: Kirjantila, Erjan lukupäiväkirja, Kulttuuri kukoistaa


Annika Luther: Ivoria. Teos & Söderströms 2009.

Tässä on taas niin loistava nuortenkirja, etten kykene kirjoittamaan siitä kunnolla enkä halua analysoida sitä pilalle. Kirjan päähenkilö Alphonse on kotoisin Norsunluurannikolta. Hän on asunut perheineen monessa eri paikassa: Norsunluurannikolta on lähdetty, Skånen ja muiden paikkojen kautta on päädytty Helsinkiin. Oleskeluluvat menevät Suomessa ollessa vanhaksi. Alphonse jää tänne luvattomasti ja tutustuu Una-tyttöön, joka käy lukiota.

Kirjan tarina oli alusta alkaen mukaansatempaava ja kirja piti lukea kerralla, että sain heti tietää, että mitä siinä käy. Tämä oli vähän samalla tavalla kiinnostava kuin aikaisemmin lukemani tietokirja Luvaton norjalainen, vaikka tämä olikin fiktiota. Nyt jäi vaan harmittamaan, etten lukenut tätä ruotsiksi. Annika Lutherin käyttämä kieli on sellaista, että olisin oikeasti halunnut lukea alkuperäisversion. Ei käännös huono ollut, mutta tiedän, että tämä olisi ollut vielä parempi ruotsiksi.

Blogiarvioita: Lastenkirjahylly

Lukuhaasteet:
Underbara finlandssvenskor vid papper - Barn- och ungdomsböcker x2, Finlandssvenska herrar x1