Kirja: Don Clemente, un trabajo diferente

Sr. Sánchez: Don Clemente, un trabajo diferente. (omakustanne)

Sain viime kuussa sähköpostia kirjailijalta itseltään, joka pyysi lukemaan kirjansa. Kyseessä on omakustanteena tehty espanjankielinen lasten kuvakirja, joka on tilattavissa tai luettavissa online-versiona täällä.

Kirja kertoo Don Clemente -nimisestä miehestä, joka tapaa ihmisiä aamulla matkallaan töihin. Tarina oli siis aika simppeli eikä lukeminen vaatinut suuria kielellisiä ponnisteluja. Tämän siis uskaltaa lähteä lukemaan heikommallakin espanjan taidolla (edelleen harmittaa, että päästän oman taitoni ruostumaan aina vaan pahemmin). Kuvitus oli värikäs ja aika yksinkertainen sekin. Tässä tapauksessa yksinkertaisuus ei siis tarkoita, että teksti tai kuvitus olisi huonoa.

Itse luin online-version, joka on siis aika saman tyyppinen kuin vaikka jotkut kustantamojen kirjaesitteet. Sivut näkyvät (ilmeisesti) samanlaisina kuin printtiversiossa ja niiden kääntely on helppoa. Koska kyseessä on kuvakirja, tietokoneen ruudulta lukeminen ei ole mitenkään rasittavaa, kun tekstiä on vähän ja lukeminen nopeaa.

Kirja: Laura

J. K. Johansson: Laura. Tammi 2013.
(Kannen kuvat: Shutterstock)

Tammi lähetti ennakkokappaleena tämän kirjan pyytämättä. En ole lukenut paljoa dekkareita, kun sieltä joukosta on niin vaikea löytää kirjoja, jotka ei olisi liian jänniä tai ahdistavia. Tälle kirjalle päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, kun katoamismysteerit on kuitenkin sen verran kiinnostavia. Se on uuden dekkarisarjan ensimmäinen osa.

Miia Pohjavirta on nettipoliisi, joka siirtyy erityisopettajaksi Palokasken lähiöön kouluun, jota hän on käynyt myös itse nuorena. Hänen veljensä Nikke toimii siellä psykologina. Koulun oppilas Laura on kadonnut muutamia päiviä ennen koulun alkua ja kirjassa selvitellään, että mitä hänelle on tapahtunut. Vaikka mysteeri selviää, joitakin asioita jäi silti ärsyttävästi vähän epäselviksi ja niihin tuskin saadaan selvyyttä jatkossa, kun aikuisten sarjakirjat ei yleensä jatku ihan suoraan.

Tammen kevään 2013 katalogissa kirjaa kuvaillaan rikosromaaniksi, joka kuitenkin poikkeaa dekkareista siten, että se on viihdettä ja sopii siksi myös dekkareista pitämättömillekin. Jos olisin tuon lukenut tietoisesti jo ennen kirjan saamista, olisin varmaan kiinnostunut kirjasta jo etukäteen. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tuo piti kyllä paikkansa. Kirja oli jännitystasoltaan omille hermoilleni sopiva (ei kovin jännä siis) ja tämä on sitä dekkarityyliä, jota voisin mielelläni lukea enempikin. Mukana on siis jonkin verran myös ihmissuhdejuttuja, kuten normaaleissa viihdekirjoissa yleensä tuppaa olemaan.

J. K. Johansson on nimimerkki, jonka takana on useampi kirjailija, joiden nimiä ei ole julkisesti paljastettu. Kirjasta ei huomaa mitenkään, että se on tehty työryhmänä, kun yhtenäisen ja saumattoman tekstin teko ei ole välttämättä kauhean helppoa. Tyylistä tuli mieleen jonkin verran Outi Pakkasen kirjat, jotka ovat tähän mennessä olleet omia dekkarisuosikkejani.

(Tämän piti ilmeisesti ilmestyä vasta 19. maaliskuuta, mutta tätä kuitenkin taitaa saada kaupoista jo.)

Teatteri: Totin perhe

Sori nyt tulee toinen teatteriaiheinen teksti peräkkäin (vielä kuvattomana), mutta kun olen kerrankin käynyt katsomassa useamman kuin yhden jutun, niin tietty kirjoitan molemmista.

Olin eilen illalla Lavaklubilla, kun Kansallisteatteri ja Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus järjestivät yhteistyössä unkarilaisen draaman illan. Esityksenä oli István Örkényn näytelmä Tótin perhe, joka esitettiin lukudraamana. Siitä oli pätkäisty osa pois, niin kokonaisuus ei tällä kertaa ollut samanlainen kuin mitä sen olisi oikeasti kuulunut olla. Aluksi kuultiin taustoittava selostus näytelmästä ja Örkénystä yleensä, mikä oli aika informatiivinen ja siksi hyvä juttu.

Näytelmä tapahtuu toisen maailmansodan aikana. Totin perheen poika on rintamalla ja hänen esimiehensä majuri tulee perheen kotiin viettämään hermolomaa pariksi viikoksi. Majurin hermot saavat lepoa ja muun perheen hermot eivät, kun majuri innostuu tekemään rasioita yötä myöten.

Tyyliltään tämä oli komediaa, jossa oli sekoitettuna absurdeja elementtejä. Mietin sitä, että mistä kaikesta tuli jäätyä paitsi, kun osa näytelmästä puuttui. Toivottavasti tämän pääsisi näkemään esitettynä jossain tai sitten pitää hankkia tämä luettavaksi kirjamuodossa, kun sellainen ainakin näyttää olevan saatavilla.

Edellisen kerran kävin katsomassa Lavaklubilla syksyllä ja nyt toisella kerralla tämä alkaa jo tuntua hyvältä esitysmuodolta. Tietty lavastuksesta ja muusta visuaalisesta puolesta tässä jää paitsi, mutta toisaalta tämä on sitten omalla tavallaan rennompi tapa tutustua teatteriin. Yritin jo googlailla, että missä pääsisi näkemään lisää lukudraamoja, mutta valikoima on vähän heikohko. Varmaan Kotimaisen teatterin festivaali on taas syksyllä ja siellä jotain kivaa.

Teatteri: Perhosia askelten alla

Sain kulutettua viime perjantaina ensimmäisen käynnin Kansallisteatterin sarjalipustani. Valitsin katsottavakseni nukketeatterin Perhosia askelten alla.

Mä olin nähnyt nukketeatteria joskus lapsena viimeksi ja se ei ollut mitään tähän verrattuna. Tämä ei ole sellaista perinteistä tyyliltään, mutta muuten ei ole mitään käsitystä, että millaista kaikki muu nykynukketeatteri on.

Vaikka nuket ovatkin pääosassa, näyttelijät olivat suurimman osan ajasta näkyvillä. Esitys hoidettiin kolmen näyttelijän ja viiden nuken voimin. Isompi maa on vallannut pienemmän, jolloin mies ja lapsia yrittävät paeta vuorten yli pois. Kyse oli Kiinasta ja Tiibetistä, vaikkei sitä suoraan kerrotukaan. Hahmoilla oli aika Tiibet-henkiset nimet, ulkoiset yksityiskohdat täsmäsivät myös (esim. kuvat lumimyrskyn aikana).

Eka reaktio oli, että en mä tajua tästä mitään. Sitten esitys pääsikin kunnolla vauhtiin ja onnistui vangitsemaan mielenkiinnon. Tämä oli niin hyvä, että on ihan pakko päästä uudestaan katsomaan. Myös Teatterikärpäsen puraisuja -blogissa on teksti tästä ja siellä on tykätty yhtä paljon.

Esitystä suositellaan yli 10-vuotiaille eikä ole siis mikään pikkulasten juttu.

Sarjakuva: Tintti Afrikassa

Hergé: Tintti Afrikassa. Otava 2006.

Lehtimies Tintti lähtee Afrikkaan tekemään artikkeleita ja tässä seurataan hänen matkaansa siellä. Sarjakuva on ilmestynyt alun perin vuonna 1931. On tämä kyllä aika oman aikansa mukainen ja siirtomaahenkinen. Piirrostyyli ja tekstisisältö oli molemmat aika stereotyyppisiä afrikkalaisten suhteen ja korostivat valkoisen ihmisen ylemmyyttä. Paikkana on Belgian Kongo, vaikka sitä ei suoraan sarjakuvassa kerrotakaan. Suomi on ilmeisesti yksi harvoista paikoista, jossa albumin nimi poikkeaa alkuperäisestä: tämän nimi on siis ranskaksi Tintin au Congo eli Tintti Kongossa.

Tätä on haluttu rasismin takia kieltää eri maissa, mutta missään ei kai ole tätä ihan virallisesti kielletty. Ylen uutinen kertoo, että Tinttejä saa Ruotsissa pärstäkertoimella. Siellä kirjastoihin ei ole hankittu uusia kappaleita vanhojen kuluneiden tilalle ja tätä saa monissa paikoissa tiskin takaa, jos osaa tulla kysymään. Toinen kiinnostava nettijuttu oli Nurmijärven uutisten sivuilla otsikolla Tintti Afrikassa on särmikäs albumi.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Keskinen Afrikka
Seitsemän sarja

Kirja: Moby Doll

Saara Henriksson: Moby Doll. Into 2011.
(Kansi: Elina Salonen)

Sain kirjan Innon bloggaajatapaamisesta viime kesänä.

Moby Dick on ollut lukulistallani jo pitkään ja olen muutenkin kiinnostunut valaista, niin tämäkin kirja tuntui heti kiinnostavalta. Kannen lause "romaani, jossa mies etsii naista ja nainen etsii valasta" tiivistää aika hyvin kirjan idean. Jokke on töissä ympäristöministeriössä ja hänen entinen tyttöystävänsä Jenny opiskelee Sibelius-akatemiassa. Molempien elämään liittyvät valaat ja tie vie Norjaan niiden takia.

Kirjan tärkein teema on valaat ja muita tärkeitä aiheita ovat muun muassa ihmisten pakkomielteet ja ympäristönsuojelu. Mukaan on sekoittunut vähän myös myyttejä ja mystistä tunnelmaa, joten väljemmällä määrittelyllä tämä jopa lähenee fantasiaa. Jos valailla ei olisi ollut näin merkittävää roolia kirjassa tai tapahtumia ei olisi sijoittunut Norjaan, niin en olisi luultavasti pitänyt kirjasta näin paljoa.

Henrikssonin toinen kirja Linnunpaino on odotellut lukupinossa jo jonkin aikaa ja tulee pääsemään luettavaksi erilaisesta aiheesta huolimatta. Mutta kyllä se Moby Dick pitää kanssa saada luettua joskus.

Lukuhaasteet:

Kirjavuori Mount Everestille

Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

Oma teatterikevät

Näyttää vähän siltä, että tästä tulee hyvä teatterikevät. Kaksi show'ta on nähty jo ja lisää on tiedossa eli yhteislukema vuoden aikana tulee olemaan isompi kuin viime vuonna (jee!). 

Mä en ole vieläkään saanut käytyä yhtään kertaa Kansallisteatterissa, vaikka ostin sarjalipun jo vuodenvaiheessa. Ainakin nukketeatteri Perhosia askelten alla kiinnostaisi nähdä, sitten olen miettinyt Kellariloukkoa tai Konsta Pylkkänen etsii kortteeria toiseksi vaihtoehdoksi. Neljästä kerrasta olisi tarkoitus käyttää kaksi keväällä ja kaksi syksyllä.

Lavaklubilla olisi 12.3. tarjolla unkarilainen Istvan Örkenyn näytelmä lukudraamana ja sinne haluan mennä paikalle. Lavaklubilla olisi kyllä kaikkea muutakin kivaa tässä kevään aikana, joten ohjelma kannattaa tsekata.

Lastenteatterifestivaali Hurraa! järjestetään 15.-22. maaliskuuta pääkaupunkiseudulla. Ohjelmistossa on nukketeatteria, tavallista teatteria ja muuta esittävää taidetta. Varsinkin Stoan "näyteikkunassa" oli useampi kiinnostava lyhyt esitys.