Ainon äiti on vihainen ja muita Aino-kuvakirjoja

Yritin miettiä Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteen takia lastenkirjoja, joissa äiti tai äitiys olisi keskeisessä roolissa, mutta ainakaan omasta kirjahyllystä niitä ei mitenkään erityisen runsaasti löytynyt. Kaivoin hyllystä pinon vanhoja Kristiina Louhen tekemiä Aino-kuvakirjoja, jotka olivat lapsena pitkällä kirjasuosikkieni listalla.

Muistin ensin, että Aino olisi asunut kahdestaan äitinsä kanssa, mutta perheenjäseniä olikin useampia. Muutamassa kirjassa äiti vilahti sen verran ohimennen, ettei äitisuhdetta päässyt analysoimaan. (Näistä kirjoista siis oikeastaan vaan ensimmäinen on suoritus lukuhaasteeseen, muut tulee vähän niin kuin "kaupan päälle".)

Omistamistani Aino-kirjoista kirjassa Ainon äiti on vihainen (Weilin+Göös 1986) ollaan eniten tekemisissä äidin kanssa. Äidillä särkee päätä ja lapset ottavat hermoille, kun ei kykene kunnolla lepäämään. Se on aika normaalia, että aina ei jaksa ja tässä kirjassa saadaan jonkunlainen sovintokin aikaiseksi. Vähän kyllä ihmettelen, että tarvitsevatko lapset oikeasti kirjaa käsittelemään sitä, että vanhemmat saattavat joskus suuttua. Mutta toisaalta sitten tämä sopii ihan hyvin mukaan sarjaan, jossa käsitellään ihan aitoa lapsiperheen arkielämää.

Kirjassa Aino ja pakkasen poika (Weilin+Göös 1985) perheeseen on tullut vauva. Äidillä menee paljon aikaa vauvan kanssa, mutta toisia lapsia ei kuitenkaan unohdeta, vaikka hetkittäin siltä voi vaikuttaakin. Muutama osa myöhemmin, kirjassa Aino tahtoo mukaan (Weilin+Göös 1988) äidillä ei tunnu olevan ollenkaan aikaa Ainolle, vaikka vauvakin on jo kasvanut. Luultavasti lapset vaativat aika usein leikkimään tai lukemaan kanssaan, mutta aina ei vaan ehdi.

Aino ja tuhmat luistimet (Weilin+Göös 1987) taas esittelee sitä toista puolta äidistä: hän on enempi mukana lasten touhuissa ja lohduttaa, kun luistelu ei suju. Näiden neljän kirjan otannan perusteella sain tuntuman, että Ainon äiti on aika normaali pienten lasten äiti. Varmaan Aino itsekin on pitää äitiään hyvänä äitinä, vaikka välillä vähän kiukuttaakin.

Lisähuomautuksena vielä sen verran, että nämä ovat muuten siitä hyviä kuvakirjoja, että sarjan aikana lapset kasvavat ja tarina etenee jonkin verran.

Lukuhaasteet:
Kirjallisuuden äidit