Helmi Kekkonen: Valinta. Avain 2011.
Kirjan päähenkilönä Ruut ja hänen aikuinen tyttärensä Aava, jotka toimivat kertojina vuorotellen. Perheen isä Elias on juuri kuollut ja poika Ilja on muualla. Toinen tytär, Helena toimii myös kertojana jonkin aikaa. Kaikki muistelevat menneitä ja samalla tulee mietittyä myös omaa suhdetta toisiin perheenjäseniin.
En voi kehua tykänneeni kirjasta kovinkaan paljoa. Henkilöt tai heidän kertomansa tarinat eivät olleet kiinnostavia. Kirjassa ei tapahtunut oikein mitään ja tyyli oli liiankin hidastempoinen. Vastaava asioiden vatvominen ja liiallinen analysointi ärsyttää myös oikeassa elämässä, niin siksi en erityisesti halua lukea sellaista kirjoistakaan. Tämä taisi olla niitä kirjoja, jotka uppoavat äänikirjana paremmin kuin paperiversiona. Tavallisena kirjana tämä olisi varmaan saattanut jäädä kesken, mutta kuunteleminen toimi jopa niin hyvin, että loppu tuli vähän yllättäen.
Jossain googlaillessani törmäsin vertaukseen, että Helmi Kekkonen on samatyyppinen kirjailija kuin Riikka Pulkkinen ja samankaltaisuuksia oli monen muunkin kirjan tai kirjailijan kanssa. Jos olisin tämän kuullut etukäteen, niin tämä olisi varmaankin jäänyt sinne kirjaston hyllyyn. Riikka Pulkkinen on niitä kirjailijoita, joiden kirjoista mä aion pysyä kaukana jatkossakin: olen saanut sellaisen käsityksen, että kirjojen tyyli ei tosiaankaan ole mua varten ja sitten se hypetys myös on vähentänyt lukuhalujani (en ole siis yhtään hänen kirjoistaan vielä lukenut). Varmaan pysyn siis Helmi Kekkosenkin kirjoista edelleen kaukana, vaikka monet bloggaajat kehuivatkin esikoiskirjaa paremmaksi kuin tätä.
Lukuhaasteet:
Kirjallisuuden äidit
Minun milestäni Helmi Kekkosen ja Riikka Pulkkisen kirjoissa ei ole muuta yhteistä kuin aihevalinta Pulkkisen Totta-kirjassa.
VastaaPoistaRiikka Pulkkisen Raja on suorastaan mestarillinen ja Helmi Kekkonen on kirjailjana kohtuullisen hyvä, muttei mitään mestarisarjaa.
Pulkkinen on rakentanut Rajan niin hienosti, että kirjan arvostus nousee varmasti uusiin sfääreihin. Eri kertomusten yhdistäminen onnistuu täydellisesti. Itsemurhan ja murhan suunnittelu rinnastetaan niin osuvasti, että sitä jää pitkään miettimään kirjan lukemisen jälkeen. Samoin veteen pudonneen tytön selviytyminen ja Alzheimerin tautiin uppoaminen ovat taitavia vastakohtia.
Samanlaista pitkälle mietrittyä monitasoisuutta on myös Pulkkisen Vieras-kirjassa.
Anna
Se samanlaisuus tuli jonkun mielestä muistaakseni kielestä ja yleisestä tyylistä. Rajaa on kyllä kehuttu, mutta se vaikuttaa edelleen siltä, etten halua sitä lukea.
Poista