Hanna Krall: Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita. Like 2010.
Kirja sisältää reportaasityyppisiä tositarinoita toiseen maailmansotaan, holokaustiin ja sen perintöön liittyen. Se on luokiteltu täällä päin kirjastoissa kaunokirjallisuuden puolelle, mutta kyse on kuitenkin tositarinoista, jotka eivät periaatteessa muutenkaan taida täyttää kunnolla novellin määritelmiä. Tämä tuntui vähän hankalalta arvioida, mutta päätin nyt kuitenkin sitten jakaa tiedon. Pidän siis tärkeänä sitä, ettei menneisyyttä unohdeta ja samalla siis myös erilaisten tarinoiden tallentaminen on tärkeää.
Päähenkilöinä kertomuksissa on lähinnä Puolan juutalaisia ja Puola on siis usein myös tapahtumapaikkana. Hengissä toisesta maailmansodasta selvinneet kertovat omaa tarinaansa sekä niistä monista ihmisistä, jotka eivät sodasta selvinneet. Ihmiskohtaloita on monenlaisia. Menneisyys vaikuttaa ihmisiin edelleen ja monet lapsena asiat kokeneet haluavat ymmärtää omaa juutalaista taustaansa. Juutalaista perinnettä tuodaankin kirjassa tutuksi jonkin verran myös lukijalle.
Tekstien kiinnostavuus vaihteli enkä jaksanut ihan kaikkiin tarinoihin keskittyä yhtä hyvin. Lyhyempi kirja olisi varmaan ollut toimivampi, niin olisin jaksanut lukea sen paremmin ja kirjan vaikutus olisi samalla ollut tehokkaampi. Nyt se ei tuntunut oikein miltään. Luulen, että samoilla elämäntarinoilla olisi saanut parempia kirjoja toisessa muodossa: jonkun niistä olisi voinut valita romaanin pohjaksi tai tehdä kunnollisen elämänkerta-tyyppisen kirjan. Monessa jutussa olisi ollut ainesta pidempäänkin selostukseen, kun osa oli nyt vähän luettelomaisia (tyyliin kuka asui missäkin ja ketkä kaikki kuoli).
Kirjailija on itsekin Puolan juutalaisia ja selvisi hengissä toisesta maailmansodasta. Hän on kirjoittanut myös romaaneja, joissa liikutaan samoissa aihepiireissä kuin tässäkin. Kiiltomadossa on aika hyvä arviointi kirjasta.
Haatesuoritukset:
Ikkunat auki Eurooppaan: Puola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti