Puhuttuna mua ärsyttää sellaset tosi vahvat murteet ehkä siksi, kun se kuulostaa niin kauhean oudolta omaan korvaan. Luettunakin on välillä vaikea saada selvää murteellisesta tekstistä. Varsinkin ne jotkut ruotsin kielen murteet on aika hankalaa luettavaa. Joitakin vuosia sitten oli kunnon murrebuumi ja Heli Laaksonenkin sai silloin aika paljon julkisuutta. Hän kirjoittaa runoja lounaismurteella (ei siis turkulaisittain vaan vähän sinne päin).
Mä olen siis tarkoituksellisesti vältellyt Heli Laaksosen runoja pitkään sen murteellisuuden takia. Parin runon perusteella olin aikaisemmin ajatellut niiden olevan sitä kamaa, että lukemisesta ei tule mitään. Sitten satuin lainaamaan kirjastosta äänikirjana Ratio Sulavoin, joka on vähän täydennetty versio Sulavoi-kirjasta. Siinä vaiheessa tajusin, että ei ne runot olekaan niin pahoja kuin millaisina olin niitä pitänyt. Sen jälkeen uskaltauduin myös yrittämään runoja uudestaan paperiversiona. Äänikirjoina ne kuitenkin toimii paremmin, suosittelen kokeilemaan.
Tähän mennessä ilmestyneet runokirjat:
* Pulu uis (2000)
* Raparperisyrän (2002)
* Jänes pussis (äänikirja, 2003)
* Sulavoi (2006, äänikirja Ratio sulavoi 2007)
* Peippo vei (2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti