Olen lukenut tässä alkuvuoden aikana muutaman Veikko Huovisen kirjan, mutta sitten jätin kirjoittamatta niistä blogiin määrittelyongelmien vuoksi. En nimittäin ollut ihan varma, että voiko Huovista laskea klassikoksi ja vaikka laskettaisiinkin moderniksi sellaiseksi, niin lasketaanko kaikki kirjat.Luettujen listalta löytyvät siis Lemmikkieläin, Kylän koirat ja Hamsterit. Niistä ehkä viimeinen voisi olla jo klassikko, samaten tämä nyt lukemani (kuuntelemani) Lampaansyöjät. Muuhunkin tuotantoon olisi tarkoitus vielä tutustua asemasta huolimatta, mutta en välttämättä lähde jokaisesta kirjoittamaan. Joka tapauksessa nyt on korjattu aukko sivistyksessä, kun en ollut yhtään kirjaa samalta tekijältä lukenut aikaisemmin.
Lampaansyöjät on eräänlainen roadtrip-tarina. Sepe ja Valtteri saavat idean lammaspaistista. Sitten pitää ensin vaan löytää lampaita syötäväksi, saada ne pataan sopiviksi ja syödä. Matka jatkuu sitten sekalaisen kiertelyn ja oleskelun merkeissä. Kirjassa meno on aika leppoisaa ja tarina etenee aika hitaasti (tuntuu kuuluvan Huovisen tyyliin). Ei tämä kirja nyt mitenkään erityisen tunteita herättävä ollut: ei mitenkään kauhean huono, muttei silti parasta mitä olen ikinä lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti