Sattui aika sopivasti, kun Lukupiiri-blogin kuukauden kirjaksi oli valittu juuri tämä, niin saan samalla klassikkohaasteeseen uuden kirjan. Tein siis oman päätelmän, että klassikkohaasteeseen varmaan saa lukea näytelmiäkin. Anna Liisa on Canthin viimeinen näytelmä vuodelta 1895. 19. maaliskuuta oleva liputuspäivä, tasa-arvon päivä, on nimetty myös Minna Canthin päiväksi, joten sikäli on ajankohtaista Canthia lukea juuri nyt.Anna Liisa on menossa naimisiin, mutta sitten ilmestyy paikalle vanha sulhanen ja uhkaa kertoa kaikille hänen salaisuutensa. Näytelmä on sujuvaa tekstiä ja nopea luettava, Canth kirjoittaa hyvin. Jotkut toiset näytelmät ovat paljon tylsempiä luettuina, vaikka saattavat sitten esitettyinä olla parempia. Tässäkin tapauksessa olisi silti kiva päästä näkemään näytelmä oikealla näyttämöllä. Tuntuu, että näitä suomalaisia klassikoita esitetään liian harvoin.
Yritän saada itseäni niskasta kiinni ja lukea useammin näytelmiä. Mutta siis mun on on ollut aina jotenkin vaikeaa lukea näytelmiä ja runoja, vaikka olenkin niitä aina välillä yrittänyt saada luetuksi. Mä en oikein tiedä, että miksi: onko vika tekstin muodossa, omien korvien välissä vai missä. Omassa hyllyssä olisi kyllä vielä muutama sopiva näytelmä tätä haastetta varten.... Pitäisi varmaan yrittää vaan sitkeästi lukea enemmän ja analysoida myös, että jos vaikka sitten homma alkaisi toimia paremmin?
Näytelmän lukeminen tai ainakaan siihen tarttuminen ihan vapaaehtoisesti ei ole ihan helppoa. Mutta kun on alkuun päässyt, homma yleensä sujuu. Kannattaa seurailla pienten harrastajateatterien ohjelmistoa,niissä voi olla kovinkin laadukkaita esityksiä näistä vanhemmostakin teoksista. Anna Liisan tarina on pakahduttava ja se toimii näytämöllä loistavasti.
VastaaPoistaMä en tunne kovin hyvin pääkaupunkiseudun harrastajateatterivalikoimaa, niiden esityksissä käyminen voisi muutenkin olla hyvä idea.
VastaaPoista