torstai 25. marraskuuta 2010

Paratiisi on Tallinnan laivalla?



Kävin kääntymässä vaihteeksi Tallinnassa. Muutaman kaupan lisäksi tuli harrastettua kulttuurin kulutusta kolmessa kohteessa: kahdessa museossa ja yhdessä kirjastossa. Vielä kun pääsisi joskus käymään siellä lähiöissäkin, mä niin haluaisin nähdä niitä neukkuajan kerrostaloja.... Tai olis siellä muuallakin Virossa kiva käydä joskus. Tallinnassa tuntuu olevan liikaa kaikkea nähtävää, kun mä haluaisin ehtiä nähdä enempi kerralla.

Eka vierailupaikka oli Eesti Rahvusraamatukogu eli Kansalliskirjasto, joka on tossa kuvassa ulkoapäin (ainoa kuva jonka reissulla otin, sori). Rakennuksen ulkonäkö on lievän eksoottinen, se on mun käsittääkseni jostain neukkuajalta. Kirjasto poikkesi ihan totaalisesti suomalaisista yleisistä ja kansalliskirjastosta. Ensinnäkin sinne oli sisäänpääsymaksu (yhden päivän lippu 5 kroonia eli muutama sentti). Sitten siellä ei ollut kasoittain vanhoja kirjoja niin kuin olisi voinut olettaa (tai en mä tiedä oliko ne melkein kaikki vanhat tuolla jossain varastossa?). Tietokirjaosastot oli isot ja laadukkaat, siellä oli siis sekä "tavallisia" tietokirjoja että paljon ammattilaistasoisia esim. oikeustieteestä. Lehtiosastokin oli tosi hyvä. Kaikista osastoissa ihmettelin vähän myös niiden väljyyttä eli hyllyjen väleissä yms. oli enempi tilaa, kun Suomessa olen tottunut paljon ahtaampiin kirjastoihin. Mutta toisaalta tuolla toi talokin oli aika valtava. Kaunokirjallisuutta oli sitten suhteessa tosi vähän. Siinä oli sellanen jännä juttu, että ne kaunokirjat oli luokiteltu julkaisumaan mukaan ja vierekkäisissä hyllyissä oli käännökset ja alkukieliset kyseisestä maasta. Tämä systeemi saisi olla Suomessakin mun puolesta. Vielä pitäisi joskus käydä Tallinnan tavallisessa kirjastossa katsomassa kuinka hyvä se on.

Sitten ne kaksi muuta käyntikohdetta oli Tallinna Linnamuuseum (kaupunginmuseo) vanhassa kaupungissa ja Eesti Arhitektuurimuuseum (arkkitehtuurimuseo) lähellä satamaa. Kaupunginmuseo oli aika kiva. Se ei ollut hirveän iso, mikä on ihan hyvä asia, että sen kerkiää katsoa rauhassa. Kokoelmissa oli siis tavaroita jostain tyyliin varhaiskeskiajalta ihan neukkuajan loppuun asti. Arkkitehtuurimuseosta ei jaksettu enää kiertää koko taloa, käytiin katsomassa vaan virolaisten pienoismallien osasto. Rakennusalalla opiskelleena mä tykkään tosi paljon pienoismalleista. Tänne museoon pitää mennä joskus vielä uudestaan ajan kanssa, että voisi tsekata koko talon. Nyt siellä olis ollut vaihtuvana näyttelynä suomalaisesta arkkitehtuurista kertova näyttely, joka siis jäi ihan suosiolla väliin, kun mä kyllä preferoin Virossa virolaisia juttuja (paitsi on se tietty ihan kiva käydä jossain R-kioskissa Virossakin). Mä tykkään siitä, kun Viron museot on suunnilleen puoli-ilmaisia verrattuna museoiden hinnastoihin Suomessa. Siellä aikuisten lippu maksaa tavallisiin museoihin kalleimmillaankin jonkun 50 kroonia eli jotain 3 euroa. Suomessa sillä hinnalla ei tunnu pääsevän oikein mihinkään museoon.

Mä en nyt kuvaa tänne mun ostoksia, mutta ne ei nyt olekaan mitään kauhean ihmeellisiä. Ostin muutaman vironkielisen lastenkirjan, kasvikirjan, sudokulehden, suklaata ja ruokaa. En siis koskaan raahaa tänne Virosta laatikkokaupalla juotavaa. Pari pulloa halpis-colalimuja on eri juttu. Virosta saa kaikkea hyvää syötävää, testailtiin mm. sellasia rahkasuklaapatukoita. Sekin on niin eksoottista, kun sieltä saa vielä maitoa pussissa. Sitä en tosin viitsinyt ostaa kokeiltavaksi.

Se laivamatka oli muuten hirvein ikinä (ja kyllä, selvin päin koko ajan - tietysti). Se laiva keinui ihan kamalasti ja pärjäsi vertailukohteena ihan hyvin Linnanmäen viikinkilaivalle. Sieltä kuului jotain ihme kolinaa aina välillä ja aallot tuli sinne ylimmäisen kannen ikkunoihin asti. Siellä iski muillakin jo pieni paniikki melkein. Laiva oli aika myöhässäkin, kun vauhtia piti hiljentää enkä mä usko että ihan kevyillä perusteilla ne rupeaa tax freetäkään sulkemaan niin kuin nyt (siellä pullot kilisi vielä silloinkin vaikka oltiin jo niin lähellä Helsinkiä että keikkuminen ei enää tuntunut). En taida mennä laivalle ihan heti uudestaan - tai sitten tsekkaan etukäteen säätilan. Mua tosin pelotti jo valmiiksi, kun olin edellisenä päivänä tuijotellut Heurekan aallonkorkeusmittaria, kun se liikkuu yleensä siellä 1-3 metrissä ja jo tiistaina pahimmillaan yli 6 metrissä.

Oho, tulipa pitkä teksti. :P

2 kommenttia:

  1. Mekin käytiin tuolla kirjastossa meidän luokkaretkellä :). Oli kyl kiva paikka. Silloin siellä oli joku näyttely satupiirtäjistä ja ne työt oli tosi kauniita. Se jäi päälimmäisenä mieleen.

    Voin vaan kuvitella laivareissun. Täällä on tuullut ihan hullusti :/.

    VastaaPoista
  2. Nyt siellä oli näyttelynä jotai vanhoja laulukirjoja tms. ja jotain piirroksia. Kokemuksena paikka oli ihan jännä. Mä pelkään laivalla normaalillakin ilmalla sitä uppoamista, niin nyt oli vieläkin kamalampaa.

    VastaaPoista