Mä muistan sen ajan, kun manga ja anime oli suurelle porukalle outoa. Yläasteella meidän luokalla yksi luki mangaa ja kyseessä oli vähän sellanen nörtihtävä tyyppi. Lukiossa ne true-nörtit istui Linux-luokassa katsomassa animea. Mutta sen jälkeen se Japani-hysteria sitten levisi ja nykyään sitten mangaa saa suomeksikin tosi helposti. Mutta mulla kyllä oma Japani-fiilistely laimeni aika reippasti kun siitä tuli kaikkien juttu... Mä tosin harrastin enempi origamia ja bonsaipuita.
(Kuvat kirjojen kansista lainattuja)
Mä olen tullut lukeneeksi aika paljon niitä "normaaleja" sarjakuvia ja osasta alkaa lukeminen loppumaan, niin välillä on ollut sitten "pakko" lukea mangaa. Olen testaillut useammasta sarjasta yksittäisiä osia (myös jotain suomentamattomia). Aika harva sarja on kuitenkaan kolahtanut. Enempi kuin pari osaa olen lukenut Salapoliisi Conania ja Love Hinaa (ei suomennettu), kummastakaan en kuitenkaan koko sarjaa. Kaverin suosituksesta testissä on nyt Yotsuba&!, joka vaikuttaa siltä, että kaikki osat tulee luettua.
Mä voisin kyllä lukea mangaa enempikin, jos osaisin löytää sieltä hyviä sarjoja. En mä ymmärrä niistä eri tyylilajeistakaan oikein mitään. Mulle saa siis mielellään suositella jotain manga-sarjoja - mielellään kuitenkin sellaisia, joihin ei kuulu kymmenittäin osia.
En ole koskaan lukenut mangaa, mutta mielestäni sarjakuvat hyvinkin ovat kulttuuria. Oikeastaan kulttuuria on hyvin moni ihmisen luoma asia, jos ei pelkästään keskitytä niin sanottuun korkeakulttuuriin.
VastaaPoistaIhan totta kyllä. En tosiaan aikonut tulkita jatkossakaan kulttuurin määritelmää tiukalla tavalla, mutta tuskin myöskään lähden katsomaan oopperaa vain kirjoittaakseni siitä blogiin.
VastaaPoista