Haaveilua

Sain Lauralta seuraavanlaisen haasteen:

Nyt mietitään kymmenen asiaa, jotka olisi kiva saavuttaa/ tehdä tämän vuoden aikana! Unelmien ei pidä olla mitään liian isoja, mutta ei tavallisiakaan! Ja kyse ei ole mistään uuden vuoden lupauksista, vaan unelmista!

Asiat siis listataan ylös ja toteutetaan pitkin tätä vuotta.

Aina kun toteutat unelmasi, olisi kiva, jos tekisit siitä pienenmuotoisen postauksen :) Tai vaikka kaikki toteutettuasi yksi postaus kaikista kerralla. Pakko ei siis ole, että unelmia on niitä ihan salaisiakin! Mutta olisi kiva seurata unelmien toteutumista!

Haasta kuusi bloggaajaa!

Mä en ole ihan varma, että haluanko postailla näistä erikseen, kun osa jutuista oli vähän niillä rajoilla, että haluanko edes kertoa näitä näinkään julkisesti. Mutta omat toiveeni tälle vuodelle tulee tässä:

1. Saada vakituinen työpaikka tai ensi alkuun edes kesätyö.
2. Käydä matkalla jossain uudessa maassa, missä en ole ennen käynyt.
3. Käydä säännöllisesti jumppatunneilla.
4. Saada terveysasiat kuntoon. (Tässä pitäisi auttaa tuo edellinen kohta.)
5. Nähdä useammin serkkuja ja niiden lapsia. Lauraakin olis kiva nähdä.
6. Saada asunto suursiivottua kuntoon ja päästä turhista tavaroista eroon.
7. Päästä Einin keikoille useammin.
8. Harrastaa enempi kulttuuria eli käydä useammin teatterissa ja museossa.
9. Nähdä pandoja livenä jossain (edes eläintarhassa).
10. Päästä käymään kirjamessuilla, kun en viime vuonna päässyt.

En laita tätä nyt kenellekään tietylle bloggaajalle eteenpäin, tähän saa tarttua kuka vaan, joka viestin lukee.

Elokuva: Savannijengi

Savannijengi
(Konferenz der Tiere)
Vuosi: 2011
Maa: Saksa
Tyylilaji: animaatio

Savannijengi kertoo Afrikan savanneilla elävästä eläinten joukosta. Niillä on ongelma, kun vettä ei olekaan saatavilla. Mukaan tulee jääkarhu, kukko ja muutama australialainen eläin, jotka ovat kaikki joutuneet lähtemään omasta kotipaikastaan. Tärkeimpänä sanomana elokuvassa oli ympäristönsuojelu. Elokuvan ihmiset järjestävät kyllä kaiken maailman ilmastonmuutoskonferensseja, mutteivät oikeasti välitä eläimistä.

Olen yleensä pitänyt tosi paljon eläinaiheisista animaatioista ja tämä oli yhtä hyvä kuin ne muutkin. Vuorovaikutusta ihmisen kanssa on kyllä käsitelty niissä useinkin, mutta näin suora ympäristönäkökulma yleensä puuttuu. Yllätyin, kun sain selville elokuvan olevan tehty Saksassa (ilmeisesti britti-yhteistyönä). Mä olen niin Disney/Dreamworks-aivopesty, ettei meinaa koskaan mennä jakeluun, että Euroopastakin voi tulla hyviä animaatioita. :D

Varsinkin elokuvan taustojen maisemista yllätyin, miten aidon näköisiä ne olivat eivätkä sellaisia perus-animoituja. Ainoastaan ne jotkut ihmisten rakennukset oli sitä normaalia animaatiotyyliä. Osa eläimistä oli aidon näköisiä tyyliltään, mutta osalle oli sitten lisäilty juttuja, kuten kirahville tyttömäisyyttä ja norsulle hiuksia. Tuollainen sekatyyli on tyhmää, mielummin olisivat voineet tehdä kaikki saman linjan mukaan joko aidoiksi tai epäaidoiksi.

Kirja: Helsinki kävellen

Pauli Jokinen: Helsinki kävellen. Minerva 2012.

Toimittaja Pauli Jokinen on tehnyt näitä kirjoja useamman, joissa on erilaisia kävelyreittejä Helsingissä. Tässä kirjassa on kaksitoista eri reittiä keskustaan ja sen lähiympäristöön, jotka liittyvät lähinnä historiaan ja kulttuuriin. Reiti ovat eri mittaisia, parista kilometristä noin kuuteen kilometriin. Kirja on kolmikielinen: suomen lisäksi tekstit ovat myös englanniksi ja venäjäksi, joten myös ulkomaalaisille turisteille tämä olisi hyvä valinta.

Itse olen käynyt kirjan esittelemistä kävelyreiteistä läpi vasta kaksi: Etelä-Helsingissä (Ullanlinnan ympäristö) ja Katajanokalla kiertävät. Molemmat kierrokset ovat olleet tosi antoisia, kun en mä noissa paikoissa normaalisti kauheasti liiku enkä ole käydessäni pysähtynyt katselemaan. Arkkitehtuurijutut on mielenkiintoisia ja näiltä reiteiltä löytyi vanhoja taloja katseltavaksi, joissa monissa oli kivoja koristeellisia yksityiskohtia. Kaivopuiston läheltä löytyi myös Mannerheim-museo ja vanha taidemuseo, joiden olemassaolosta en aikaisemmin tiennyt ja jotka pitää päästä joskus tsekkaamaan.

Kotimaanmatkailu on kannatettava idea ja lähialueisiin tutustuminen on muutenkin aika antoisaa. Suosittelen lähtemään seikkailemaan ja leikkimään turistia. Aion itse kiertää varmaan kaikki tämän kirjan reitit läpi jossain vaiheessa. Eniten kiinnostavat Suomenlinnan kierros ja Helsinki sodassa -teema. Turistin leikkiminen myös periaatteessa tutussa ympäristössä on yllättävän kivaa.

Olen saanut tämän alunperin arvostelukappalena Kirjavinkit.fi:tä varten ja arvosteluni siellä löytyy täältä. Pihi nainen on arvioinut blogissaan Jokisen toisen kävelyreittikirjan täällä.

Lukuhaasteet:
Kansankynttiläin kokoontumisajot

Kirja: Riikinkukkotyttö

Terhi Friman, Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö. Pieni karhu 2011.

Löysin tämän kirjan luettavaksi kirjaston lastenosaston tietokirjahyllyn Afrikka-luokasta. Kirja on kuvakirja, joka kertoo seistemänvuotiaan Tausi-tytön elämästä Tansaniassa. Hänen nimensä tarkoittaa Riikinkukkotyttöä ja siitä kirja on saanut nimensä. Tytön elämää ja puuhia seurataan sekä kotona että koulussa. Loppuun on tehty yleinen tietopaketti Tansaniasta. Parasta kirjassa oli omasta mielestäni laadukkaat valokuvat. Tekstiosasta en innostunut niin paljoa.

Värikäs päivä -blogin Viivi oli muuten arviossaan sitä mieltä, että kirjasta välittyy tunne, ettei elämä Afrikassa poikkea paljoakaan täkäläisestä. Mulle taas tuli kirjasta sellainen olo, että tässä vertaillaan hienovaraisesti kaikkea sitä, mikä molemmissa paikoissa on erilaista, siis vaikka yleiset tavat ja lasten leikit.

Ja sitten mä ihmettelen, että millä ihmeellä ne opettajat ehtii käydä joka päivä lasten kotona ja saatella niitä lapsia aina kotiin, kun koulun oppilasmäärä tuntui kuitenkin olevan aika iso....

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka

Elokuva: Pohjan tähteet

Pohjan tähteet
Vuosi: 1969
Tyylilaji: komedia
Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen ym.
Pääosissa: Vesa-Matti Loiri, ville-Veikko Salminen, Arja Saijonmaa

Pohjan tähteet on spede-tuotantoa oleva elokuva vuodelta 1969. Se kertoo filmiryhmästä, joka on kuvaamassa elokuvaa, mutta kaikki ei ihan aina mene putkeen. Mukana on draamaa, romantiikkaa, komediaa ja ihan kunnon sekoiluakin välillä.

Tyyli poikkeaa vähän muusta Speden tuotannosta ja kokonaisuus ei ole kauhean yhtenäinen. Joissakin kohdissa elokuva tuntui aivan improvisoinnilla tehdyltä. Väliin on yritetty tunkea myös taide-elokuvan tyyliset pätkät liikenneonnettomuuksista, pääkaupunkilaisesta mielenmaisemasta ja ympäristötuhoista. Ne meni vähän yli eikä oikein sopineet muuhun elokuvaan.

Tämä oli kyllä hyvä elokuva, vaikkei ollutkaan parasta Spedeä. Voisin kyllä joskus katsoa tämän uudestaankin, mutta tätä täytyy nyt vähän sulatella ensiksi.

Tihkusateen masentama puisto -blogin analyysi elokuvasta

Kirja: Laura, kultatukka

Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka. Otava 1997.

Osallistun tällä kirjalla Lukudiplomin lisäksi myös Nykyajan tyttökirjat -haasteeseen, vaikka tämä onkin ilmestynyt 1990-luvun puolella. Kirja on kuitenkin samaa henkeä kuin loppuosa sarjasta, joista osa on siis 2000-luvun puolen kirjoja ja tämä kuvaa nykyajan tytön arkielämää.

Lukudiplomin tehtävä: Kirjoita jonkun kirjan henkilön puolesta sivu ystäväkirjaan.
Oma valintani on päähenkilö Laura.

Nimi: Laura Koivisto
Ikä: 13
Koulu: Käpälämäen yläaste
Paras ystävä: Jenna
Sisarukset: isoveli Sakke, pikkuveljet Mikko ja Teemu
Lemmikit: kilpikonnat Manu ja Assi + pikkuveljen ötökät
Harrastukset: ei ole
Lempimusiikki: ei ole
Lempiruoka: kaikki äidin tekemät
Lempielokuva: melkein mikä tahansa käy (paitsi ne Karvapallot!)
Unelma-ammatti: Radion toimittaja
Unelmien matkakohde: Pariisi tai Lontoo

Lukuhaasteet:
Lukudiplomi - Sydänasioita
Nykyajan tyttökirjat

(Hups, muistin just, että munhan piti lukea tähän diplomikategoriaan Jacqueline Wilsonia. Mut ku tää oli omassa hyllyssä, niin antaa nyt sitten mennä.)

Sarjakuva: Aya - elämää Yop Cityssä

Marguerite Abouet, Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä. Arktinen Banaani 2010.

Olen lukenut tämän sarjakuvan kerran aikaisemminkin, joskus silloin kun se oli uudempi ja olin lukenut Sallan kirjoittaman blogitekstin. Lukuhaasteiden inspiroimana tuli tartuttua tähän uudestaam-

Aya on nuori tyttö, joka asuu Norsunluurannikolla Yop Cityksi kutsutussa kaupungissa. Hän ei ole niin kiinnostunut pojista ja bilettämisestä kuin hänen ystävänsä Adjoua ja Bintou. Sarjakuva kertoo tyttöjen tavallisesta elämästä ja ongelmista ihmissuhteissa. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun loppuun.

En tunne Afrikkaa oikeastaan ollenkaan enkä tiedä paljoakaan elämästä siellä. Tämä sarjakuva tarjoaa kosketuksen paikalliseen elämänmenoon, vaikken osaakaan arvioida sen todenmukaisuutta. Ainakin sain tästä annostuksen eksotiikkaa. Piirrostyyli on realistisen oloinen. Värimaailmakin vastaa käsitystäni Afrikasta: pääosin käytössä on lämpimiä ja aurinkoisia värejä, kun taas yökohtauksissa kaikki tummenee ja pimenee.

Käsikirjoituksen tekijä Marguerite Abouet on kotoisin Norsunluurannikolta, mutta on asunut nuoresta asti Ranskassa. Piirtäjä Clément Oubrerie puolestaan on juuriltaan kokonaan ranskalainen. Tälle on olemassa jatko-osia ranskaksi, mutta niitä ei ole vielä suomennettu enkä tiedä, että onko niitä tulossakaan. Pitäisi siis vaivautua hakemaan seuraavat osat kirjastosta alkukielellä.

Lukuhaasteet:
Books on France
Seitsemän sarja
Afrikan tähti

Translation: This is one part of French graphic novel series, where story is located on Ivory Coast. Main character is a young girl Aya. She isn't so much intrested about boys and partying as her two friends are. I kind of liked this and I think I'm going to read other parts of series too.