torstai 30. toukokuuta 2013

Elokuva: Tapaamme taas Suomisen perheen

Tapaamme taas Suomisen perheen
Vuosi: 1959
Tyylilaji: komedia
Ohjaus: Toivo Särkkä
Käsikirjoitus: Serp
Pääosissa: Lasse Pöysti, Maire Suvanto ym.

Olen nähnyt aikaisemmatkin Suomisen perheestä kertovat elokuvat, mutta niiden sisältö menee sekaisin enkä enää muista, mitä tapahtui missäkin. Tämä jatko-osa tehtiin yli kymmenen vuotta aikaisempien elokuvien jälkeen ja löysin sen Prisman alelaarista.

Ollaan Suomisten kesähuvilalla ja Olli työskentelee nimismiehen sijaisena. Toisella huvilalla on uusia asukkaita, jonka perheen poikaa Olli ja muut pitävät vähän epäilyttävänä. Juoneen on sotkettu komediaa, romantiikkaa ja toimintaa. Vauhtia oli mukana riittävästi. Se jäi hämäämään, että missä perheen isä on eikä tämän poissaolosta mainittu mitään. Tässä ei siis kunnolla kerrottu perheen kuulumisia, että mitä tässä tauon aikana heille on tapahtunut, kun väliä oli kuitenkin sen verran monta vuotta.

Jostain olin saanut käsityksen, että elokuva olisi edellisiä huonompi ja pelkkää vanhan idean uudelleenlämmittelyä. Eihän se pitänyt paikkaansa, vaan kyseessä oli ihan toimiva perhe-elokuva. Ei tämä ehkä pääse ihan samalle tasolle kuin vanhat osat, mutta en mä kyllä tätä huonoksikaan sanoisi. Jos näitä jatko-osia olisi tullut enemmän, sitten olisivat ideat alkaa loppua ja muutenkin katsominen alkaa tökkiä, mutta tässä kohtaa sellaisia merkkejä ei vielä näkynyt.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Musiikkia: Arja Saijonmaan Laula kanssani toveri


Arja Saijonmaa: Laula kanssani toveri (Finnlevy 1972 / Rocket Records 2010)

Tämä on Arja Saijonmaan debyyttialbumin CD-versio, jossa on kaksi kappaletta enempi kuin alkuperäisessä versiossa. Taustalla soittaa Jani Uhleniuksen yhtye. Kirjastossa oli nostettu ennen vappua esille kommarimusiikkia ja nappasin tämän kuunneltavaksi sieltä.

Levyn sisältönä on perinteisiä työväenlauluja ja muuta vastaavaa saman tyylin musiikkia, joista osa on tosin sovitettu uuteen malliin. Kunnon kirkasotsaista meininkiä joka tapauksessa. En ole Saijonmaan äänen fani, en ole koskaan ollut. Mielestäni hän sopii paremmin laulamaan sellaista laulelma- ja chanson-tyylistä. Mutta tässä tapauksessa tämä musiikki itsessään on niin hyvää, että äänellä ei niin kamalasti ole väliä ja tuli kuunneltua levyä useamman kerran.

Mä en ole kuunnellut pitkään aikaan kunnolla mitään taistolaisia, joten olin ihan fiiliksissä tästä. Onhan näillä ehkä tietty huumoriarvo nykyään ennemmin kuin taiteellinen arvo. Taistojen tiellä ja Varshavjanka on aika hittejä edelleenkin. Muutama itselleni uusi kappale tässä oli mukana. Bella Ciaotakaan en ollut koskaan ennen kuullut suomenkielisenä, vaan pelkkä Puna-armeijan versio oli tuttu.

(Sen verran täytyy laittaa tähän disclaimeria, että en ole koskaan äänestänyt SKP:ta tai muita kommunistipuolueita, mutta rauha - ystävyys - solidaarisuus on aika kannatettava teema joka tapauksessa.)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sarjakuva: Happy Happy Clover 3


Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover 3. Vizkids 2009. 

Happy Happy Clover on nuorille tytöille suunnattu japanilainen mangasarja. Se kertoo Puolikuun metsässä asuvista pupuperheistä ja muista metsän eläimistä. Sarjaa on julkaistu viiden osan verran ja olen itse lukenut niitä englanniksi, vaikka suomennoksetkin on olemassa.

Mä olen tykännyt lukea erilaisia eläinsarjakuvia ja varmaan sen takia tämäkin uppoaa. Mitään yhtenäistä pitkää tarinaa sarjakuvassa ei ole, vaan kaikki luvut ovat suhteellisen irrallisia toisistaan ja kertovat yksittäisistä tapauksista metsässä.

Piirrostyyliltään tämä on silti aika realistista, vaikka pupuja onkin tehty jonkun verran oikeita söpömmiksi. (Jos mä hankkisin itselleni lemmikkieläimen, valitsisin aika varmasti kanin.)

Kiinnostuneet voivat lukea myös Anime-lehden arvostelun, josta näkee myös esimerkkejä piirrostyylistä.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kirja:Vanhan kartanon Pat


L. M. Montgomery: Vanhan kartanon Pat. Minerva 2009.
(Kääntäjä: Sisko Ylimartimo, kansi: Päivi Veijalainen)

L. M. Montgomeryn Anna- ja Emilia-sarjat on luettu aikoinaan moneen kertaan, mutta muista kirjoista en ole lukenut aikaisemmin kuin yhden, Hedelmätarhan Kilmenyn. Nyt suunnittelin lukevani kaikki loputkin ja aloitin Vanhan kartanon Patista, kun se sattui olemaan tarjolla kirjastossa.

Kirjan alkaessa Pat on seitsemänvuotias ja kasvaa tarinan edetessä nuoreksi aikuiseksi. Hän on kovasti kiintynyt perheeseensä ja varsinkin heidän asuinpaikkaansa Silver Bushiin eikä halua minkään muuttuvan ikinä. Muutoksilta ei kuitenkaan voida välttyä vuosien kuluessa.

Mulla oli pari huonoa päivää, mutta jotenkin kirja onnistui muuttamaan ne paremmiksi. Tämä ei ollut paras lukemani kirja, mutta positiivinen vaikutuksensa sillä tuntui olevan silti. Siinä oli oma vanhanaikainen tunnelmansa, josta pidin.


Montgomeryn kirjoja on pidetty aina tyttökirjoina, mutta näitä uusia suomennoksia on ilmeisesti suunnattu lähinnä aikuisille. Päähenkilön nuoresta iästä huolimatta ainakaan tämä ei ole selkeä nuortenkirja, muttei toisaalta tunnu kunnon aikuistenkirjaltakaan. Mieluiten tähän saattavat ehkä tarttua kaltaiseni nostalgikot, jotka ovat viihtyneet kirjailijan tyttökirjojen kanssa nuorempana.

Lukuhaasteet:
Totally British - Commonwealth (Kanada)
Kiinteistöhaaste

torstai 23. toukokuuta 2013

Kirja: Kiffe kiffe imorgon (suom. Hällä väliä huomisesta)


Tulin suoraan töistä tietokoneelle äidin luokse ja nyt ei ajatus oikein kulje (sadepäivä, argh), niin en jaksa alkaa sitten edes yrittää tehdä mitään kunnollista blogipostausta, vaikka kirja on kuitenkin esittelemisen arvoinen.

Faïza Guene: Kiffe kiffe imorgon. Norstedts 2006. (suom. Hällä väliä huomisesta)
(Kääntäjä: Lotta Riad, kansi: Sara R. Acedo)  

Hankin tämän joskus ehkä öö 1,5 vuotta sitten Tukholmasta kirpputorilta ja se on lojunut lukupinossa siitä asti. Päähenkilönä on 15-vuotias Marokosta kotoisin oleva Doria, joka asuu Pariisin lähellä. Hän asuu kahdestaan äitinsä kanssa ja kertoo kirjassa maahanmuuttajan tavallisesta ei-niin-ruusuisesta arjesta. Kirja oli vähän epäselvä sen suhteen, että olisiko tämä nuorten vai aikuisten kirja - monissa kirjastoissa luokitus on aikuisten puolella ilman mitään selvää logiikkaa. Mutta suosittelen tätä joka tapauksessa, tykkäsin tästä itse.

Lukuhaasteet:
Kirjavuori Mount Everestille
Books on France

Translation: Original title is Kiffe kiffe demain. Book is about 15-year-old Doria, who's from Marocco and living near Paris in France. I liked this book!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Elokuva: SF-paraati


 

SF-paraati
Vuosi:
1939
Tyylilaji: musiikki ja komedia
Ohjaus: Yrjö Norta
Käsikirjoitus: Tapio Piha ja Toivo Särkkä
Pääosissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo

Mä olin jo kauan halunnut nähdä SF-paraatin, mutta pääkaupunkiseudun kirjastoihin sitä ei ole hankittu DVD:llä ikinä. Löysin sen sitten vuodenvaihteessa vahingossa Prisman laarista kahdella eurolla ja pakko oli saada mukaan. Vanhat kotimaiset elokuvat on siis mun heikko kohta ja mulla on luja usko siihen, että sen on pakko olla hyvä, jos pääsosissa on pari Ansa Ikonen ja Tauno Palo.

Tanu Paalu ajaa taksia ja Ansa Koskeli toimii matkaoppaana Helsingissä. He aloittavat sattumalta kaupungissa kunnon lauluvillityksen parilla itse keksimällään laululla. Pari halutaan sitten esiintymään yhteen ravintolaan, jossa ei muuten riitä asiakkaita. Juonikuvio ei siis ole mitenkään kummallinen, mutta on kuitenkin samalla rittävän toimiva. Mukana on romantiikkaa, musiikkia, väärinkäsityksiä ja vähän komediaakin. Vanhaa Helsinkiä oli hauska katsella ja yrittää tunnistaa eri paikkoja ja todeta miten missäkin on kaikki muuttunut.

Halusin nähdä kevyen vanhan kotimaisen ja sellaisen sainkin tässä nähdä eli periaatteessa sain sitä mitä halusinkin. Olin kuitenkin olettanut nimen ja musiikkielokuva-määritelmän perusteella, että mukana olisi enemmänkin musiikkia ja laulua kuin mitä tässä sitten oikeastaan olikaan. Esimerkiksi aikaisemmin katsomassani elokuvassa Iskelmäketju (1959) juoni rakentui paljon enemmän musiikkinumeroiden varaan.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kirja: Mitt perfekta liv

Sarah Dessen: Mitt perfekta liv. Rabén & Sjögren 2011.
(kääntäjä: Jan Risheden, kansi: Frida Axiö)

Sarah Dessen on yhdysvaltalainen nuortenkirjailija, jonka kirjoja ei tosin ole suomennettu vielä ollenkaan. Olen pyöritellyt käsissäni hänen kirjojaan usein kirjastossa, mutta yhtäkään en tätä ennen ollut saanut luettua. Bongasin joku aika sitten The Spring of Sarah Dessen Reading Challenge -lukuhaasteen, jossa oli tarkoitus lukea mahdollisimman monta Dessenin kirjaa. Oma suoritukseni haasteen puitteissa jää tähän yhteen kirjaan.

Kirjan Mitt perfekta liv päähenkilö on lukiota käyvä Macy. Hänen poikaystävänsä lähtee kesäkurssille opiskelemaan ja Macyn on sillä aikaa tarkoitus työskennellä kirjastossa ja opiskella. Kaikki asiat eivät kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan: töitä löytyy myös catering-firmasta ja siellä työskentelee myös Wes, jonka kanssa Macy tulee hyvin toimeen.

Jotenkin vähän petyin tähän kirjaan, mutta se voi johtua osittain myös liian korkeista odotuksista. Tämä ei ihan tuntunut yltävän siihen samaan tasoon, mitä parhaat jenkeistä kotoisin olevat nuortenkirjat ovat. Suurimman osan ajasta kirja tuntui etenevän liian hitaasti. Ruotsinkielisessä painoksessa on melkein 450 sivua ja sen olisi ihan hyvin voinut tiivistää puoleen, kun sivumäärästä huolimatta ei saatu käsiteltyä asioita kunnolla.

Lisäksi osallistun tällä kirjalla Nykyajan tyttökirjat -lukuhaasteeseen.

Translation: Original title is The Truth About Forever. Main person is Macy, who has work for summer in library, but she ends to working in a catering company and meets there a nice boy. I didn't like this so much than I thought I'd like. It was feeling like there's happening nothing and shorter book would maybe have worked better.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Sarjakuva: Tokyo Mew Mew 1


Mia Ikumi, Reiko Yoshida: Tokyo Mew Mew 1. Sangatsu manga 2005.

Tämä on taas näitä lukupinossa pitkään pyörineitä sarjakuvia, joita en ollut aikaisemmin lukenut. Ichigo-tyttöön ja neljään muuhun siirtyy sattumalta uhanalaisten eläinten geenejä, jolloin he voivat muuttavat osittain muotoaan. Aluksi Ichigon pitää etsiä toiset tytöt ja ihan kaikkia heitä ei vielä esitellä tässä ekassa osassa. Heidän tehtävänään tulee olemaan taistelu ulkoavaruudesta tulevia olioita vastaan. Koska tämä tosiaan oli sarjan ensimmäinen osa, tässä ei vielä päästä kunnolla vauhtiin, vaan enemmänkin vain esitellään hahmoja.

Sisällöltään tämä on ns. taikatyttögenreä, jota en itse ole pahemmin lukenut. Piirrostyyli on sellainen söpö ja tyttömäinen. Taustat ovat usein koristeellisia ja yksityiskohtaisia. En innostunut tästä täysin varauksettomasti vielä nyt ensimmäisellä lukukerralla. Viime aikoina olen tainnut yrittää lukea enempi niitä toiminta- ja taistelusarjoja, jotka eivät ole olleet makuuni. Vaihteluksi oli siis kiva lukea vähän tällaista tyttömäisempää. Tämä vaikuttaisi siis kuitenkin olevan niitä sarjoja, joita voisin lukea enemmänkin.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kirja: Sininen hatturasia


Terttu Autere: Sininen hatturasia. Karisto 2012.

Sininen hatturasia on historiallinen romaani, joka sijoittuu ajallisesti jonnekin 1920-luvun tienoille. Päähenkilöinä on lehtori Martiskainen perheineen ja muita samassa pikkukaupungissa asuvia perheitä. Muistojen ja takaumien avulla kerrotaan aikaisemmin tapahtuneita asioita ja käsitellään niitä. Mitään jatkuvajuonista yhtenäistä tarinaa tässä ei siis ollut.

Kirja on ilmeisesti jatkoa jollekin Terttu Autereen aikaisemmista romaaneista. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen, jonka itse luin (kuuntelin). Kirja oli luonteeltaan enemmänkin suhteellisen kevyt ja viihteellinen kuin vakavahenkisen historiallinen. Äänikirjassa oli vähän hankala pysyä perässä, että mikä tapahtuu kirjan nykyajassa ja mitkä mihinkin aikaan menneisyydessä. Joku enempi samassa ajassa pysyvä tarina olisi siis voinut olla parempi juttu - tai riippuu vähän, että onko erottelu paperikirjassa jotenkin selkeämpi. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin hyvä kirja, vaikken ehkä ollutkaan ihan sen kohderyhmää. Eniten suosittelisin tätä vanhemmille naisihmisille.

Kirjailija itse on lukenut tekstin äänikirjaksi. Ainakin Ruotsissa "författaruppläsning" tuntuu olevan paljon yleisempää kuin täällä ja omalla tavallaan se voisikin olla hauskempaa kuunnella kirjailijoita lukijoina useammin.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

torstai 16. toukokuuta 2013

Kirja: Hämäräkirja


Hannele Mikaela Taivassalo ja Lena Frölander-Ulf: Hämäräkirja. Teos & Söderströms 2009.
(Kansi: Lena Frölander-Ulf, kääntäjä: Henriikka Tavi)

Löysin Hämäräkirjan lasten kuvakirjahyllystä kirjastosta. Sen teemana on pimeys.

Pieni prinsessa asuu linnassa ja ympäröivässä pimeydessä vaanii ties mitä kaikkea. Prinsessa ei kuitenkaan pelkää ja poistuu linnasta ulos metsään. Kirjan kuvitus on mustavalkoinen ja aiheeseen sopivasti synkkä eli mustaa on selvästi enempi.

Varsinkin alussa tämä kirja tuntui aika pelottavalta, kun pelkään itsekin pimeää ja kuvittelen siellä olevan jotain vaarallista. Periaatteessa tarina on kuitenkin siten rakennettu, että metsä ja sen pimeys ei olekaan niin vaarallinen kuin aluksi annetaan ymmärtää.

Eka reaktio lukemisen jälkeen oli, että tämä oli aika huono kirja. Tarkemman miettimisen ja uuden selailun jälkeen totesin, että on tämä sittenkin kyllä aika hyvä. Tarinassa on vanhaa satuhenkeä, mutta toteutus on vähäsen erikoinen ja poikkeava, mutta kokonaisuudeltaan onnistunut. Tämä ei siis ole tarinaltaan, kuvitukseltaan eikä aiheeltaankaan kaikkein tavallisin kuvakirja.

En ole ihan varma, että lukisinko tätä pimeää pelkääville lapsille. Ehkä tarjoaisin tätä ennemmin jollekin seikkailunhaluiselle lapselle.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Sarjakuva: Dragon Ball 34


Akira Toriyama: Dragon Ball 34 - Gokua vahvempi soturi. Sangatsu Manga 2009.

Mä olen tässä muutaman vuoden sisään testaillut erilaisia mangasarjoja, että löytäisin itselleni jotain uutta luettavaa. Dragon Ballia en ollut tätä aikaisemmin kokeillut. Tällä kertaa testissä oli siis myös, että miltä tuntuu hypätä sarjaan mukaan keskeltä ilman aikaisempia tietoja.

Tässä osassa Goku-niminen hahmo taistelee Cell-nimistä pahista vastaan ja pari muutakin kokeilevat voimiaan tätä vastaan. Yhdessäkään luvussa ei käytännössä tehdä mitään muuta kuin taistellaan. Tähän oli vähän hankala päästä sisälle, kun mitään käsitystä hahmoista ei ollut etukäteen ja olisin kaivannut vähän taustoja, että mikä tässä taistelussa on niin tärkeää.

Sarjaa on julkaistu Japanissa ilmeisesti 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Sen huomaa piirrostyylistä, kun tämä on hivenen vanhahtavampaa verrattuna uudempiin sarjoihin. Realistisen näköisiä hahmoja tässä ei ole, mutta eivät supersankarit yleensä sellaisilta näytäkään. Takakannessa sarjaa suositellaan yli 12-vuotiaille. En ole ihan varma, että onko se hyvä ikäraja, mutta se taitaa olla siltä varalta, kun täällä Suomessa sarja herätti pahennusta aloittaessaan ilmestymisen täällä (ks. esim. Kvaak.fi).

Tylsistyin lukiessa aika paljon, kun tapahtumat olivat aika yksipuolisia eivätkä vaihtelevia. En ole aikaisemmin lukenut paljoakaan vastaavia toimintasarjakuvia, kun en ole pitänyt niitä mielenkiintoisina. Ei varmaan pitäisi yhden osan perusteella tuomita koko sarjaa, niin luultavasti luen vielä joskus jonkun aikaisemmista osista.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kirja: Contes traditionnels du desert


André Voisin: Contes traditionnels du désert. Milan 2002.

Kirja sisältää 16 satua, jotka ovat alun perin kotoisin aavikolta Afrikasta. Jokaisen sadun alussa on kartta, että mistä päin se on kotoisin ja käytännössä kaikki ovat Algerian alueelta. Tässä ei ole mukana sellaisia perinteisiä eläinsatuja, vaan päähenkilöinä on ihmisiä. Osa saduista on realistisempia ja osa sisältää enemmän satuelementtejä. Välillä tässä on vähän samaa henkeä kuin Tuhannen ja yhden yön saduissa, mutta niistä pidin enemmän kuin tästä.

Tämä tuntuu vähän turhalta esitellä ranskankielistä kirjaa, kun blogin lukijoista ei kovin moni kyseistä kieltä taida osata eikä tätä löydy suomeksi. Tunnen silti tarvetta treenata kieltä itse edes silloin tällöin ja otin tämän luettavaksi, koska se sattui sopimaan lukuhaasteisiin. Kielitaitoni on kuitenkin sen verran ruosteessa, että sanakirjaa olisi pitänyt kaivella esiin aina välillä.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Algeria)
Books on France

Translation: Book contains stories from Africa, which they have telling in Algeria. There's not animal stories, only about people. Style is a little bit same than "One thousand and one nights", but I liked that collection more than this one.

torstai 9. toukokuuta 2013

Kirja: Seglats is september (suom. Syyspurjehdus)





Johan Bargum: Seglats i september. Atlantis / Söderströms 2011. (suom. Syyspurjehdus)

Johan Bargum on suomenruotsalainen kirjailija. Pienoisromaani Syyspurjehdus on vilahdellut heti ilmestymisensä jälkeen blogeissa suhteellisen usein tässä parin vuoden sisään.

Päähenkilöinä on kaksi miestä, Olof ja Harald. Kirja on kerrottu puoliksi kummankin näkökulmasta. Olof kertoo tarinaa poliiseille Haraldin kuoleman jälkeen ja Harald on kirjoittanut oman versionsa kirjeeseen. Molemmat ovat rakastuneet samaan naiseen, Eliniin. Kirja kertoo menneisyydestä, rakkaudesta ja purjehduksesta. Olin olettanut tämän olevan aiheeltaan vielä enempi purjehdukseen liittyvä, muttei se sitten ollutkaan.

Tämä oli kyllä jotenkin hämäävä teos eikä tästä oikein ottanut selvää. Omalla tavallaan tämä oli kyllä aika vaikuttava ja pieneen sivumäärään oli saatu mahtumaan kunnollinen kertomus. Kirja pitää lukea uudestaan joskus uudestaan tarkemmalla ajatuksella. Nyt en oikein osannut päättää, että pidinkö vai en. Ehkä mielipide taitaa kuitenkin kallistua sinne pitämisen puolelle.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Suomalaiset tyttökirjat

Sara kyseli alkuvuodesta kokemuksia suomalaisista tyttökirjoista. Copypastesin tekstin silloin tänne talteen ja kai sen voi nyt julkaisuunkin laittaa.



Pidän eniten keskivanhoista tyttökirjoista, erityisesti 1940- ja 1950-luvuilla julkaistuista. 1900-luvun alussa tyttökirjallisuus ei ollut vielä kunnolla kehittynyt varsinkaan Suomessa ja 2000-luvulla julkaistusta nuortenkirjallisuudesta taas tuntuu puuttuvan kunnolliset tyttökirjat.

Suomalaisista tyttökirjoista Vihreä kirjasto -sarjasta löytyy paljon hyviä kirjoja, jotka ovat sisällöltään erilaisia. Tuntuu, että täällä lajityyppiin kuuluu aika tasalaatuisia kirjoja, joista tosi monet ovat hyviä eivätkä erotu toisistaan laadullisesti. Ehkä siksi minun on vähän hankala nimetä erityisiä suosikkeja, kun kaikki tuntuvat olevan sitä samaa massaa. Toisaalta taas eri kirjat alkavat sekoittua toisiinsa, kun viime lukemisesta on sen verran aikaan ja monien hyvienkin nimet ovat päässeet unohtumaan.

Jos tiettyjä kirjailijoita pitäisi nimetä suosikiksi, tällä hetkellä taidan sanoa parhaaksi Mary Marckin. Se varmaan johtuu osittain siitä, että hänen kirjojaan olen lukenut viimeisimmäksi: luin pinon Marckin kirjoja viime vuonna, kun olin pitänyt pari vuotta taukoa kaikista tyttökirjoista. Tutustuin kirjailijaan noin 10-vuotiaana, kun äitini suositteli hänen kirjojaan ja sain osan Eeva-sarjasta lahjaksi. En ollut silloin kovin innostunut niistä kirjoista, kun olin siinä vaiheessa lukenut huomattavasti vähemmän tyttökirjoja. Marckin muita kirjoja luin myöhemmin, kun aloitin lukemaan enemmän tyttökirjoja, mutten muista, että minkä ikäisenä. Nykyään laajemman tyttökirjakokemuksen jälkeen sijoitan Marckin koko lajityypin parhaimmistoon ja hänen kirjoistaan parhaimmaksi sanoisin ehkä Toverien kesken tai Minnan syyslukukausi.

Yksittäisistä kirjoista ehdottomasti paras on Anni Swanin Iris rukka. Sain senkin lahjaksi joskus ala-asteella. Siitä pidin heti ja olen lukenut sitä vuosien varrella säännöllisesti uudestaan. Kirjassa on jotakin erityistä, joka tuntuu vetoavan tunteisiini aina vaan ja kirja on hyvällä tavalla surullinen. Yleisesti ottaen pidän eniten sellaisista tyttökirjoista, joista suurin osa tapahtumista sijoittuu kouluun tai saman luokan porukan keskuuteen.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Elokuva: Harry Potter ja Feeniksin kilta


Harry Potter ja Feeniksin kilta
(Harry Potter and the Order of Phoenix)
Valmistumisvuosi: 2007
Tyylilaji: fantasia
Käsikirjoitus: Michael Goldenberg (J. K. Rowlingin alkuperäisteos)
Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint

Tämä on viides Harry Potter -filmatisointi. Neljä ensimmäistä kävin aikoinaan katsomassa elokuvateatterissa ja sitten lopetin, kun ne olivat mielestäni selvästi huonompia kuin kirjat ja alkoivat käydä hermoilleni liian jänniksi. Jokin aika sitten uskalsin lainata tämän kirjastosta ja päätin antaa uuden mahdollisuuden. (Aikaisemmalla yrityksellä kestin tätä elokuvaa viisi minuuttia, nyt pääsin loppuun asti ilman ongelmia.)

Velhomaailmassa pimeyden lordi on palannut, mutta taikaministeriö ja siten myös osa velhoista ei usko sitä. Osa taas uskoo Harryn puheisiin kohtaamisesta Voldemortin kanssa. Tämän osan juoni perustuu tähän vastakkainasetteluun. Hyvän ja pahan taistelu on eri tavalla keskeisessä roolissa kuin muissa osissa.

Siitä on pari vuotta, kun luin kirjan viimeksi enkä lukenut sitä nyt uudestaan tällä kertaa. En siis muista yksityiskohtia kunnolla ja en siksi pysty samalla vertailemaan virheitä. Tässä on vedetty kuitenkin mutkia suoraksi aika paljon ja painotettu loppua. Kirja on sarjan pisimpiä ja elokuvan pituus ei taida olla samassa suhteessa jos vertaa muihin sarjan kirjoihin ja elokuviin.

Nyt muutaman vuoden Potter-elokuvatauon jälkeen tämä ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta ja tätä voi sanoa jopa ihan siedettäväksi Potter-filmatisoinniksi. Eniten tässä ärsytti ehkä se, että professori Pimento on laitettu hassuksi pinkkiin pukeutuvaksi tädiksi, joka ei vastannut omaa aikaisempaa mielikuvaani.

Otan tämän omana bonussuorituksenani Totally British -haasteeseen, jota varten päätin katsoa kolme brittiläistä elokuvaa. Vaikka tämä onkin Warner Bros.in omistuksessa, kaikki elokuvat on silti tehty kokonaan brittituotantona, kuten Rowling aikoinaan vaati.

torstai 2. toukokuuta 2013

Sarjakuva: Power!! 1


Shizuru Seino: Power!! 1. Egmont 2008.

Power!!-mangan päähenkilö on Kyo-niminen tyttö, joka aloittaa lukion. Hänen isänsä haluaa tyttärensä pelaavan koulun koripallojoukkueessa ja sitä varten Kyon pitää naamioitua pojaksi. Siitä tulee hankalaa, kun hän joutuu asumaan ja pelaamaan poikien kanssa eikä hänen sukupuolensa saa paljastua. Mukana on myös romantiikkaa, kun tämä vaikuttaa olevan ensisijaisesti tytöille suunnattu.

Tästä löysinkin heti uuden mangasuosikin. Sarja on kymmenosainen ja aion lukea ne loputkin. Tässä on kiinnostava juonikuvio ja on mielenkiintoista nähdä, että kuinka pitkään Kyo pystyy salaamaan sukupuolensa ja rakastuuko hän kunnolla huonetoveriinsa. Kouluympäristö tuntuu myös olevan hyvä tapahtumapaikkana.

Aikaisemmin olen pitänyt mangasarjoista erityisesti esimerkiksi Kitchen Princessistä. Powerissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä sen kanssa (koulu tapahtumapaikkana, piirrostyyli, tyttömäisyys ja romantiikka), joten ei ihme, että pidän siitäkin. Osa yhtäläisyyksistä pätee myös K-ON!:iin, joka myös on mangasarja sieltä paremmasta päästä.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Lukudiplomi-haasteen kooste

Hdcanis aloitti blogeissa Lukudiplomi-haasteen, jossa oli tarkoituksena suorittaa jokin peruskoululaisille suunnatuista kirjalistoista Opetushallituksen Kunnari-sivulta valitun tason mukaisesti. Oma valintani oli 5.-6.-luokille tarkoitettu Matilda.

Kategoriat ja lukemani kirjat tulee tässä:
Aarresaari - Eric Knight: Lassie palaa kotiin
Aikamatka - Eva Ibbotson: Kazanin tähti
Eläinten talo - Laurent St. John: Den vita giraffen (suom. Valkoinen kirahvi)
Mummolan vintiltä - Anni Swan: Iris rukka
Sydänasioita - Tuija Lehtinen: Laura kultatukka
Naurutalo - Roald Dahl: Iso Kiltti Jätti
Johtolanka - Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus
Iloinen lipas - Tuhat ja yksi yötä
Fantasia - Angie Sage: Magi (suom. Magiaa)
Ilmarin ihmelääke - muumisarjakuva
Elokuva - Liikkuva linna

Oli se nyt kyllä aika hyvin, jos kymmenestä kirjasta kuusi oli sellaisia, etten ollut lukenut niitä aikaisemmin ja elokuvaakaan en ollut ennen nähnyt. Alkuperäinen suunnitelma oli, että kaikki olisivat olleet itselleni uusia, mutta asiathan ei yleensä mene suunnitelmien mukaan. Niin kuin ei sekään, että olisin lukenut useamman kuin yhden diplomin kirjat....

Kirjallisuuden äidit -haasteen kooste

Maria järjesti Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteet, jossa oli tarkoituksena lukea äideistä kertovia kirjoja. Lähdin tähän mukaan sillä asenteella, että ehkä yksi tulee luettua (vaikka miniminä oli kolme), mutta lopputulos olikin kuusi kirjaa. Enkä aio ottaa loppukiriä ja lukea vielä lisää. :D

1. Hal Sirowitz: Äiti sanoi
2. Helmi Kekkonen: Valinta
3. Tove Appelgren ja Salla Savolainen: Vesta-Linnea ja hirviö-äiti
4. Alice Kuipers: Terveisin äiti
5. Kristiina Louhi: Ainon äiti on vihainen
6. Irène Némirovsky: Tanssiaiset